Mari není v Praze

Viimeisenä päivänäni käytiin viimein Kafkan haudalla Zizkovin juutalaisella haustausmaalla (vihreä metrolinja, asema Zelivského). Vihreät muratit kiemurteli kaikkialla vanhojen hautakivien ympärillä, ilma oli raskas ja tunnelma salaperäinen. Myöhemmin olen varmasti paraskin Praha-vinkkiautomaatti, mutta nyt viimeiset vajaat pari viikkoa olen keskittynyt kummastumaan kotimaasta, ja siitä kuinka erilaisiin asioihin nyt kiinnittääkään huomiota. Tämä blogi oli  kuitenkin blogi ajasta Prahasta, ja se on kunnianarvoisasti vetäytyvä - noh hautakivensä varjoon lepäilemään.

kuva täältä















Mitä pelkään eniten on, että saan iskun päähäni ja unohdan kaiken, mitä kuluneessa noin kymmenessä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua. Vaikka en osaa kuvitella Prahaa parempaa paikkaa viettää elämän huolettomin ja ajoittain holtittominkin vuosi paradoksaalisesti juuri Praha oli minulle myös vastoinkäymisten näyttämö - sarjassamme hetkiä, jotka opettivat minulle paljon itsestäni, mutta joita ei onneksi tarvitse elää enää uudelleen.

Prahan tunnelmaa ja ihmisiä on mahdoton ikivä,  mutta en silti ollut erityisen onneton lähtiessäni. On sanontoja ajasta ja kirjoista ja luvuista, ja tiettyjen ihmisten ja paikkojen kanssa on tunne, että tulee tapaamaan uudestaan Elämä kotona saattaa näyttää samalta kuin ennen, mutta jotain ratkaisevaa omassa pääkopassa on tapahtunut. Toivon, että olen muuttunut sopivassa määrin sellaiseksi, että elämä on jännittävää mihin se viekään. Suomeen palattuani tein mm. seikkailuretken Helsingin lähiöihin.

Kun vietimme läksiäsiäni Riegovy Sadyssä (Puisto Vinohradyssa, Italska-ratikkapysäkki)  ihmiset laskivat ilmaan lyhtyjä jotka leijailivat Prahan ylle pimenevässä illassa. Siihen mielikuvaan haluan jäädä, mutta hei ! Jos olet esim. lähdössä Prahaan vaihtoon ja kysyttävää ilmenee, älä hesitoi kommentoida tänne tai lähestyä s-postilla mahehati (at) jyu.fi



Kiitos lukijat, ja anteeksi tämä epäsuhtainen sekameteli!

<3: Mari

taasen

Pitääpä tehdä pikainen uusintapäivitys: uusi kämppikseni onkin aika siisti. Lähdin tänään keittiöön hakemaan voileipää ja pädyin puhumaan sekaisin kahdella heikoimmista kielistäni tsekiksi ja unholaan vaipuneella espanjalla. Tyyppi on kotoisin Venezuelasta ja sillä on pieni tytär ja ylläripylläri se on dj.

Onhan se nyt vähän ulkopuolista linnoittautua Norton anthologyn (<3) kanssa kirjoittamaan esseetä feminismistä ja  huumorista ( vaikka onhan rattoisaa sekin!) kun toiset juo kaljaa ja heittää läppää tsekiksi ilmeisesti ainakin espanjalaisista kurkuista, mutta osallistuminen on aika vaikeaa kun ymmärtää sieltä täältä, mutta ei osaa itse muodostaa lauseita. En kyllä ikinä olisi arvannut asuvani näin monikulttuurisessa asunnossa, jossa olen itse ainoa englannin taitoinen. Safir-koira se sentään puskee edelleen kylkeen ja työntää kuononsa juurikin nyt kuonoaan mun silmään. Jokatapauksessa fiilis täällä on kiva nyt, jotenkin eläväisenpää!

Huomenna pitää olla aktiivinen päiväsaikaan, ja mm. käydä hakemassa makuupussi, kirjoittaa se essee,  ja nähdä jotain olennaisia ihmisiä. Sitten pitää valmistautua henkisesti heräämään viideltä melontaretkeä varten. Aika menee niin nopeasti. Välillä on pikkuisen koti-ikävä, joskus taas harmittaa hirveästi, että kaikki tämä loppuu niin pian.

Katin rupuisemmalla kamerallaan näppäämät saa nyt välittää tunnelmia lopunajoista.

jou, jotain tapahtuu

Elämä on nykyisinkin outoa.

1) Naapurihuoneeseen muutti eilen joku ganstaräppärin tyyppinen tumma heebo. Käytiin tutustumiskeskustelu tsekiksi, mutta íhan mukavalta vaikutti. Päivän aikana oon oppinut, että tyyppi jättää tiskinsä altaaseen ja kuuntelee non-stoppina rasittavaa musaa. En oo varma, mutta luulen, että se itse räppäsi biitin päälle. Pissapoika Safir-koira jää kyllä nyt ärsyttävyydessä kakkoseksi. Onneksi voin paeta parvekkeelle tai puistoon!

2) Sain todistuksen, että olen _luennoinut_ yliopistolla. Joo, minulla ei ole edes kandia tehtynä, mutta kävin heitää vähän settiä ulkomaisessa yliopistossa. Suomen puhekielen ja kirjakielen erot, jou mään.


EDIT: Tässä vielä Vltavan piraatit polkuveneessä. Kerrankin tuntui loogiselta tervehtiä ihmisiä huudahtelemalla "Ahoj!"

Palaute

Lukijapalaute: "Sun blogi on hyvä, kun se ei ole yhtään syvällinen. Kirjoitusvirheet on tosi hauskoja. "
Kirjallisuus ja suomen kieli, oikea ala!

Palaute entiseltä kämppikseltä: "Tuhosit elämäni"

Kaiken kuultuaan vuokraisäntämme päätti potkia kiskuri-kämppikseni ulos asunnostaan ja nyt hän on ongelmissa laskujensa kanssa. Minulla kaikki lopulta järjestyi taas tosi hyvin. Huiput uudet tsekkikaverini löysivät kantoivat  minulle sängyn ja nojatuolin. Olen muutenkin ihan iloinen tuplasti  itseäni kookkaamista kavereistani, sillä kämppikseni reaktio - noh pysäyttävää, vaikka aivan kohtuutonta tietenkin. Omasta elämästään on otettava vastuu, ja on aika turhaa syyttää jotain ulkomaalaista vaihtarityttöä, joka vaan sisuuntuessaan piti oikeuksistaan kiinni  - ja vuokraisäntäni saattaa myös olla aika viisas mies, muuten.

En ole edes kirjoittanut jääkiekosta, mutta Tsekki on todennäköisesti toiseksi paras maa juhlia Suomen maailmamestaruutta, jääkiekko kun on kuitenkin iso juttu myös täällä. Täytyy kuitenkin sanoa, että itse missasin hulabaloon aikalailla!

Nyt odottelen pikkuista siskoani Kati-karpaasia saapuvaksi, ja sitä ennen sukellan vielä toviksi kirjallisuuden ja identiteettien ihmeelliseen maailmaan. Vastoinkäymisteni takia sain lisäaikaa kirjoittaa esseitäni.
Psykologian professori myös soittelee aika ajoin olenko ok. Ja kyllä, olen ok.

Kesäkuussa odottaa vielä melontaretkin pitkin Vltvaa ja reissu Berliiniin saksalaisen, itävaltalaisen ja kahden tsekkiläisen kaverin kanssa. Jossain sen jäkeen häämöttää kotiinpaluu. Ensi syksynä tuutoroin vaihto-opiskeljoita Jyväskylässä, eli ympyrä sulkeutuu.

Pahikset ja hyvikset, eli opettavainen kertomus

 Tulin tänne oppimaan elämää, ja niin tein. Ainakin sen,  että sellaiset kliseiset sanonnat kuten "onni onnettomuudessa"  ovat harvinaisen totta. Lukekaa silti eteen päin tarina on hyvä, ja olen kursivoinut opettavaiset kohdat.

Vastoinkäymiset eivät jääneet yölliseen murtovarkaaseen.Olin jo kiertämässä tsekkitoverini kanssa etsimässä paikkaa jostakin Prahan säällisemmästä opiskelija-asuntolasta, mutta virka-ajat eivät taas olleet armeliaita.

Palattuani yhdestä yöpaikastani Zizkovista havaitsin, että sähköt olivat poikki.  Sitten sain muutaman mutkan kautta tietää, ettei Lucia ( juuri nyt paikkassa x, ehkä Italiassa, mutta mikä on todistajien mukaan epäuskottavaa) ollut maksanut sähkölaskua.  Kiukustuin lopullisesti, varsinkin kun alkoi näyttää ilmeiseltä, että sama henkilö oli myös vastuussa mahdollisesta oven aukijättämisestä.

Onni onnettomuudessa olin tutustunut alakerran naapuriini taannoisen kylpyhuone-episodin takia (ks. merkintä Suomi-kadun sauna) Tämä oli pyytänyt minua kertomaan ennen kuin muutan pois. Asiat alkoivatkin tästä selvitä. Menimme vuokraisännän pakeille alakerran Saunalle (Kyllä, sama mies omistaa talon ja  pyörittää myös saunaa) ja naapurini tulkkasi tilanteen. Sellainenkin selvisi, että kaunis kämppiksemme oli todellakin kiskonut meiltä idiootti-Erasmuksilta ylihintaa ja asunnut itse ilmaiseksi.

Onni onnettomuudessa vuoraisännällä oli vapaa huone korttelin päässä, ja kun kukan ei enää pihistä vuokrassa, se on  melkoisen halpa. Suomityttö muuttikin siis Meksikoon ja vielä samana iltana - lisää hassunhauskoja katuja maan nimillä. Uusi kämppikseni  Honza vakuutettiin kaikipuolin hyväksi tyypiksi. Tosin sellainen pieni mutta: hän ei puhu englantia. Honza ilmaantuikin pian paikalle Penen, nätin koiransa kanssa ja vastusteluista huolimatta uusi elämänvaihe sinetöitiin  Finlandia-paukuilla. Lähdettin saunan työntekijän Martinin kanssa muuttamaan kamojani; nauroin operaation aikana yhtä paljon kuin nähdessäni ensikertaa Hostivarin asuntolan. Myöskin  Vanhassa huoneessani oli tuohon aikaan illasta jo melko pimeää, ja oli melko absurdia heitellä kamoja matkalaukkuun, jälleen kerran.

-Päiviä kului jotenkin johonkin-

Tänää olin  takautuvasti kovin kovin ahdistuksissani kaikesta, ja myös siitä etten voinut selittää Honzalle miksi pillitän. Huoneeni huonekaluttomuus ja huomenna odottava tentti, johon en ehtinyt kaiken tämän keskellä lukea eivät varsinaisestui luoneet lohtua. 

Onni onnettomuudessa parveke-naapurini huomasi ankean olotilani, ja sitten löysinkin itseni
... no taas viinapaukun ääressä. Onpas moraaliton kertomus, pitää tähdentää, että juotiin myös teetä. Naapurini sairaalateknikko-opiskelija  Jacob oli ollut itse vaihdossa joten puhui englantia (!) Hän myös tunsi tarinani kaikki aiemmat henkilöt ja oli myös töissä saunassa. Luulin asuvani suurkaupungissa, mutta kaikki lopulta kietoutuu kotoisasti saunan ympärille, ja ihmiset tuntevat toisensa näillä kulmilla.  Huomenna saatan saada uusien kaverieni avustuksella jopa sängyn! Se on kuulkaas melkoista luksusta.

Jacobin tyttöystävä Martina  on elävä todiste ns. Saksa-sukupolvesta. Kun vallankumouksen jälkee kouluissa ei enää haluttu opettaa venäjää, tilalle tuli saksa, sillä englannin taitoisia opettajia ei yksinkertaisesti ollut.
Mutta näissä olosuhteissa tsekkinikin uhkaa parantua, siis mukavien englannin taidottomien ihmisten kera, ja  kuulin hämmentävän faktan, että aksenttini on hyvä.

Fraasiarkkuni ei silti ole ehtymätön. Palattuani seinän tälle puolen kommunikoitiin myös Honzan kanssa. Miten? Be-loved Google s
translator! Kirjoitin, että olen okei, ja että meillä on kivat naapurit.
Honza kirjoitti takaisin, että lähtiessäsi sulje keittiön ovi ettei Safir mene sotkemaan paikkoja. Nyökyttelin, ja  sitten sanottiin dobrou noc!

Lopullinen opetus on siis se, että vaikka maailmassa on mitä ilmeisemmin ikäviä ja pahantahtoisia ihmisiä, avuliaita ja ystävällisiä hyviksiä vaikuttaisi olevan ainakin yhtä paljon.

uneton painajaishuoneessa

Olen ollut pakolainen ja punkannut viime viikon kaverien luona vanhassa kaupungissa ja Holesovicessa. Nyt kauhunhetkistä on kulunut viikko, ja palasin kotiin painajaishuoneeseeni. Kun normaalit ihmiset nukkuvat, Mari rakentaa ansan pyykkitelineestä ja kirjoittaa loppuyön esseetä päiväunien voimalla. Milan Kundera ja performatiivisuus, täältä tullaan.

Olen koittanut eheytyä: käynyt uimassa (kiitos uimahallin ulkoaltaan, rusketusraidat ovat jo realiteetti)  ja juoksemassa Hostivarin metsässä, parantamassa maailmaa cafe Slaviassa, konsertissa Palac Akropolisessa ja nykybaletissa kansallisteatterissa. Ostin jopa lehtiön, ja menin piirtämään Vltvan rantaan.

Silti säikyn, kun joku lähtee jouksemaan ratikan perään. Yöllä säpsähtelen jn jokaista pientä narahdusta ja ensimmäisenä yönä aloin kirkumaan kun ystäväni (joka onneksi päätti, ettei hänestä tulekaan sotajournalistia!) nousi mennäkseen vessaan. Perusjuttu vaihtovuonna? Post-traumaattinen stressireaktio ja silleen.

Sain  muuten tarjouksen huoneesta, jossa asustaisi myös ranteenpaksuinen 90 cm käärme .
En tiedä nukkuisinko paremmin.

Pahoitteluni, että puhun tässä merkinnässä vain itsestäni, mutta ehkä se on ihan okei. Tämä vappuinen kuva saa luvan lohduttaa (minua!): Olutta, saippuakuplia ja syönkin samanaikaisesti.

Kuvan on ottanut Inkeri ja  vein sen sitten kivasti facebookista. Katsokaa täältä kuvia Prahasta: http://kultainenkaupunki.blogspot.com/ Oma kamerani on parhaillaan kaupan jossain hämärässä Basaarissa.

Draama ei lopu: murtovaras

Voihan luoja. Sydän pamppailee vieläkin, vaikka melkein jo pysähtyi.


Heräsinpä viime yönä siihen, että huoneessani oli joku. Aloin kiljua. Murtomies alkoi kiljua myös. Hän syöksyi ulos ovesta ja syöksyin perään. Kuten tutut tietävät en todellakaan pääse kooltani karpaasisarjaan, mutta yritin pysäyttää pakenijan ovensuussa. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinnyt juuri ajatella. Kerrankin tavastani reagoida nopeasti oli hyötyä. Sain takaisin puhelimen ja taisin tulla töytäistyksi lattialle, ruhjeita tuli  ja kyynärpää kolahti ikävästi.


Käsilaukkun mukana katosi kamera ja lompakko, opiskelijakortti ja visa electron. Passihan oli mitä turvallisesimmin kirjoituspöydän kulmalla, mutta onneksi vuokran maksuun tarkoitetut rahat olivat kätkössä: pitää nyt jotenkin venyttää niitä, kunnes siskoni tulee kuun lopussa.  Luentomuistiinpanot, kalenteri, On the Road (kirjan lainannut henkilö saa arvostaa, että palautan sen melkein vahingoittumattomana)  levisivät rappukäytävään.



Onneksi kaikki kämppikseni olivat kotona. Poliisi tuli pikaisesti ja sitten olin keskellä tsekkiläistä poliisisarjaa.
Asunnon vanhanaikainen lukko oli helppo saada auki, mutta on todennäköistä, että tyypillä on ollut avain rappukäytävään. Ovet ovat nyt päivällä jatkuvasti auki, kun taloon rakennetaan hissiä.
Murtoveikko oli riisunut kenkänsä eteiseen, ja jättänyt ne paetessaan. Itseasiassa aika hauskaa, mitä tehdä murtovarkaan kengille? Lisäksi hän Lucian mukaan hän sitä paitsi  huusi minua kovempaa, en tiedä mitä, enkä millä kielellä, ei siis mikään ruudinkeksiä kuitenkaan.

En nyt tiedä onko tämä loppuhuipennus tarpeellinen. Kansainvälisessä palvelussa sanoivat, että ensimmäistä kertaa kuulevat moista. Välillä  tuntuu, että joku ihan muu vastuuton henkilö kirjoittaa tarinaa vaihtovuodestani ja juuri kun kaikki näyttää asettuneen aloilleen seuraakin taas uusi mutkistuminen. Olen ollut tänään hieman vainoharhainen. Edellinä iltana Lucernan kahvilassa joku tuntematon tilasi pöytäämme kuohuviinipullon ihan kuin elokuvissa ja aloin jo laskelmoida, että kyllä tässä on pakko joku yhteys piillä.

Ei se mitään, jos kukkaro olisikin viety jossain vanhankapungin turistirysässä. Olisi tietenkin harmittanut. Mutta se, että joku  vieras ihminen tunkeutuu kotiin keskellä yötä, ilmestyy jostain ja katoaa, on jo sen verran karmivaa, ettei elämä tunnu ainakaan tänään samalta kuin ennen.


Alakerran naapurinu kävi kertomassa, että aiemmin hänen asuntonsa oli puhallettu täysin huomattavasti turvallisemmista ovista huolimatta, ja näytti hälytintä joka turvaa unirauhan. Vuokraisäntä sentään lupasi, että saan tästä lähtien käydä saunassa ilmaiseksi, olen kyllä rentoutuksen tarpeessa. Nukun vielä sielä yöni kolmen keittiöveitsen veitsen kera. (Kaikukoon tämä sitaatti niille, jotka ovat kuulleet legendan hullusta suomalaistytöstä, jota muuten lepytettiin vappuaamunakin ruusuin, kun oon niin pelottava. Aika usein suorastaan raivokas, että hus hus vaan murtoveikot!)

ps. Teksti jäi nyt oikolukematta, vaikka ihan kuin muutenkaan sitä tekisin, hahaa...

pps. Jos nyt vielä jotain positiivista pitäisi repiä, niin tunnen naapurini täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa!

Unkarilainen pääsiäinen

Fiksuna tyttönä päätiin paeta pahalta kalskahtavaa perinettä: Tsekeissä vitsoilla ei virvota, vaan hutkitaan tytöt pääsiäisenä hedelmällisiksi. Tästä barbaarisesta toiminnasta miehenpuolikkaille pitäisi antaa vielä muniakin! Ei tipu (hehe, huomatkaa pääsiäsihuumori!) sanoin, ja lähdin Unkariin. Vaikka perinteiden suhteen jouduin niin sanotusti ojasta allikkoon,  lähteminen todellakin kannatti!
 
Viime kesäiseltä kielikurssilta tutun Petronellan perhe otti mut tosi ihanasti vastaan. Isä-Gagi toimi perehdytti mut unkarilaisten viinien saloihin ja myös 6 v. Katasta ja musta tuli kavereita, ymmärrän nyt paremmin henkisen ikäni.  Ihastuin myös unkarin kieleen: "Kő papír olló" = Kivi, paperi, sakset. Äiti-Kati, siskoni kaima kokkaili gulassia ja herkkuja, ja koska meillä ei ollut yhteistä kieltä mun unkari kehittyi, tai ainakin  "köszönöm" ois aika täydellinen jo! Toisaalta vanhempi sisko fanitti suomalaisia metallibändejä, ja yllätys olikin suuri kun seinässä luki suomeksi "Minä rakastaan sinua".

Budapest oli tunnin matka päässä, ja mainittu turismia opiskeleva sisko ei päästänyt minua missaamaan esim. Budan linnaa, tai muita olennaisuuksia! Ehdin tapaamaan myös muutaman Prahasta tutun hilpeän veikon, ja käytiin jostainsyystä eläintarhassa. Se oli itseasiassa reissun ainoa synkempi varjo: kädelliset kaverit oli selleissään kovin kovin inhimillisiä. Rauniopubit ovat taas kokemisen arvoisia, ja kivat kahvilat.

 Sää siis suosi bikineissä kelpaisi hengailla, ja maalata pääsiäsmunia. Yksi asia unkarilaisessa pääsiäisessä kuitenkin lemusi ja pahasti. Varoituksen sana: naissukupuoli saa täällä varautua pääsiäisaamuna siihen, että saa  hajuvettä päälleen. Lohduttauduttakoon nyt sitten sillä, että nykyään kaupoista saa muutakin kuin venäläistä kölninvettä, joka aikoinaan oli se ainoa vaihtoehto.

Käytiin myös retkellä Unkarin merellä, Balaton-järvellä. Hajuhaitoista huolimatta muikeuden puolelle siis jäätiin!

Siinä se nyt on: kotitekoinen gulassi. Olin tällä kertaa hieman rennompi kasvissyöjä.

Vappu Prahassa

Pakkopullan tuoksu: lupasin reissuista pitäisi kertoa välittömästi, mutta unkarilainen pääsiäinen sää vieläkin väistää, kun vappu puskee päälle Quuen' s dayn siipeilemänä.

Kun mentiin ilmapallojen ja serpenttiinikuorrutuksen kanssa ratikassa, ainakin kolme ihmistä siirtyi kauemmaksi.  Onneksi sentään erityisesti hollantilaiset ottivat vapun ilosanoman vastaan, hyvin sulautui heidän pukeudun oranssiin -päiväänsä. Tsekkiläiset kuulemma polttavat noidan.(Kysy lisää heiltä!)

Prahassa on aikamoisen aktiivinen Suomi-poppoo, joka lakitti eilen illalla Máchan patsaan. Hän on romanttinen vaimonhakkaaja (tsekkiäinen lähde), joka kirjoitti Maj-runon, ja tulee tästä hyvästä huomennakin kukitetuksi.  Tänä vuonna hassu merimieslakki päässään. Ukkonen ja rankkasade kruunasivat piknikin, ja tänään taitaa olla toinen editio meneillään juuri nyt. Kaiken kaikkiaan vappu tuntui simoineen kaikkineen oikein suomalaiselta, ja oli jees, että meilläkin on jotain hauskoja perinteitä jotka jakaa.

Suomi-siirtokunnan kera meillä oli muuten myös vaalien aikaan kisakatsomo. Moni julisti tulosten jälkeen, että kotiin paluu taisi nyt jäädä, jos nyt ulkosuomalaisia kohta enää takaisin maahan päästetäänkään.Täsois kiinnostuneille muuten muutama rattoisa Praha-blogi (siirrän vastuuta):


http://prahankevat2011.blogspot.com/

http://jarnomarkosfashionandbeerblog.blogspot.com/

Elonmerkit

Ei kai tämä blogi uhkaa kuolla?  Syy on se, että elo Prahassa on asettunut uomiinsa, omanlaisekseen arjeksi. Samosin taannoin vaihto-blogien runsaudensarvea ja etsin vertaistukea siihen, että parin kuukaeden päästä pitäsi ainakin ajatuksen tasolla alkaa sopeutua takaisin kotimaahan. EI HALU. Pitää ottaa kuvia Vrsovicen huudeilta koulumatkan varrelta, ja kukkivista puista ja kaikesta. Tässä on mun päivittäinen ratikka kakskakkonen saapuu Ruská -pysäkille. (Päätepysäkillä siinä ammuttiin mies, enkä ole vieläkään täysin toipunut tiedosta..). Huomatkaa myös siekailemattomasti suuteloivat tsekit, julkisesti hempeilevät kaikenikäiset pariskunnat ovat selkeästi kulttuuriero verrattuna Suomeen.

Prahassa kun tuntee jo olevansa kotikulmilla, olen nyt pyrkinyt reissaamaan kun siihen on tilaisuus. Puolan reissu  yöjunineen, jälleennäkemisineen, katedraaleineen, kynttilöillä valaistune bubeineen, raflaavine w-kirjaimineen, keskityisleireineen, suolakaivoksineen kaikkineen olisi todellakin oman merkintänsä arvoinen.

Pääsiäistä lähden viettämään kaverini luokse Budapestin! Pääsen siis tutustumaan paitsi kaikkien hehkuttaman kaupunkiin, myös ihkaoikeaan unkarilaiseen perheeseen.Matkustan yksin Slovakian halki, jännää myös se!


Nyt sitten niinku kommentteja, että blogi puuskuttais vielä loppumetrit !

April is the cruelest month

...koska tämän pitää vääntää jotain esseitä. Katsokaa mitä sillä välin tapahtui pihapuulle!

            1.4.                                                                                          3.4



Eipä tässä muuta, nyt kirmaan viimein Letnaan ja olut-tarhaan!

Silppua

Elämä on kuin Prahan suurin kirpputori Kubovissa (keltainen metrolinja) Vierekkäin on hääpuku ja muuttorisaha, työn sankari -rintaneuloja, eläinten kalloja ja ylipäätään kaikkia kuviteltavissa olevia esineitä. Päässymaksu on 20 koronaa ja  ainoa mitä lopulta ostin oli rasvainen, epäterveellinen  "herkku" nimeltä langos. Hylkään viiimeisen yksityiskohdan metaforasta, ja jaan tätä silppua vähän tännekin!

Perheenjäseneni suurinta hupia on kuulemma bongailla kirjotusvirheitä täältä ja todeta, että "ei se osaa enää suomea".  Tänään kävin opettamassa suomea Kaarlen yliopistossa, haha! Tyypit osaavat kahden vuoden opiskelun jälkeen paljon kielioppia, mutta puhekielelle ei juurikaan jää aikaa. Niinpä pidin opetustuokioni siitä, ja huomenna vielä toistamiseen. Päädyin siis suomen laitokselle sattumien kautta, mutta tyyppillisempää on osallistua Tandem-ohjelmaan, jossa kaksi henkilöä opettavat toiselle omaa äidinkieltään. Muutamalla suomalaistyttöllä on melkoisen huonoja kokemuksia "kielenoppijoista", mutta löysin itse aivan huippumukavan tsekkiläisen tandemin, joka on tulossa suomeen vaihtoonkin.

Minulle opettaminen oli itseasiassa suorastaan terapeuttista: on oikeasti ihmisiä, jotka opiskelevat minun kieltäni eivätkä vain päivittele kuinka vaikeaa se varmasti on ja kuinka vähän ihmisiä sitä puhuu. Siinä missä slaavilaiset ja romaaniset kielet jne. ovat oma perheensä, suomi on kovin yksinäinen kieli. Välillä tuntee olevansa kotoisin periferiasta, ja oma äidinkieli on muille eksoottinen kuriositeetti. Jumalauta.

Olen havainnut, että Amerikkalaisten opiskelumentaliteetti on todellakin toisesta maanosasta. ECES-kurssit ovat eurooppalaisnäkökulmasta työläitä, kun taas jenkit ihmettelevät, kuinka joka tunnille ei tarvitse kirjoittaa mitään. Kaksi esitelmää vaanii liian lähellä, ja viikonlopun ratoksi on myös kaksi mid-term esseetä.  En oikein osaa olla amerikkalaisten kanssa, välillä tuntee itsensä tosi estyneeksi ja tylyksi, kun ei esim. hymyile koko ajan. Tsekkien ja vaikka ranskalaistenkin seura tuntuu sitten paljon kotoisammalta. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, tsekkiläisen etiketin mukaan saa vuodattaa kaikki murheensa. Ihan kamalaa, mutta ei niin kamalaa kuin suomalaisilla, sillä maaliskuun loppussa täällä on jo melkein kesä ja olut, olut on halpaa. (Olenko tähdentänyt tätä seikkaa niin perusteellisesti kuin jokaisen Praha-blogissa kuuluu? )


Jos olisin journalisti, joka kirjoittaisi oikeasti jostain merkityksellisestä tai shokeeraavasta, miltä kuulloisi otsikko: "Tsekin poliisi suihkutti pippurikaasulla asuntolan köytävillä juhlineita opiskelijoita"?  En itse ollut paikalla, mutta ihmiset ovat olleet todella järkyttyneitä voimakeinoista. Sitkeimmät juhlijat jatkoivat ala-aulaan jossa meno jatkui, ja  vastaanoton noin 70-kymppinen nainen tappeli jonkun opiskelijan kanssa. Ah Hostivar, käsittämätön paikka. Kukaan ei oikein välitä mitä siellä tapahtuu. Vaihtarit asuvat
siellä vain hetken ja vastuuttomimmat heittelevät huonekaluja viidennestä kerrokseta.

...Ja viimeksi kun kävin siellä tapaamasta egyptiläistuttuani,  romanialainen tyttö kurkkaisi peiton alta, ja  tarjosi kuolemattomuutta jos saisi hieman puraista. En kerro kuinka kävikään!

Sunnuntain luurangot

Tarina alkaa siitä, kun istuimme K:n* kanssa Wakatassa ja tapasimme prahalaisen roskakuski Milanin. Jos osaa tsekkiä lauseiden muodostamiseen asti, Holesovicessa sijaitseva olohuoneen, baarin ja clubin yhdistelmä Wakata on oiva paikka harjoitella ja tutustua samalla monenkirjaviin paikallisiin. Jokatapauksessa kyseinen kohtaaminen iskosti mieliimme halun lähteä sunnuntairetkellä kylpyläkaupunkiin uuden tuttavamme kotiseudulle. Ainoan oikealta kuullostavan kylän paikallistaminen kartalta tuotti kuitenkin pettymyksen: kuusi tuntia Slovakian rajalle, ne dekuju. Itse asiassa tämä johdanto onkin siis aivan asiaan liittymätön, mutta halusinpa nyt mainita Wakatan ja Milanin, sillä kuka tahansa Klimentin novelleja lukenut tietää, että roskakuskina Prahassa oleminen on tavattoman romanttinen ajatus. (Itseasiassa en edes ole, mutta olen aika hyvä puhumaan kirjoista joita en ole lukenut!)

Sen sijaan teimme neljän hengen täsmäinvaasion tunnin matkan päähän...  Kutná Horaan. Luukirkko nähty, ei ollutkaan kuin vasta toinen yritys! Kirkon sisätilat on siis somiostettu lattiasta kattoon ihmisen luilla, Mustan surman jäljiltä ruumiit kun eivät enää mahtuneet kirkkomaahan.  Siellä oli itseasiassa kaunista, eikä lainkaan pelottava.

Mainittakoon seurueestamme sen verran, että matkassa oli kaksi viime vuonna brittiläiseen kulttuurin uppoutunutta ex-Erasmusta, joista toinen oli tullut moikkaamaan kaveriaan Prahaan. Lohdullista nähdä, että
yhteydet säilyvät ja elämä jatkuu vielä vaihdon jälkeenkin. Meillä on K:n kanssa paljon suunnitelmia kuten liftaaminen Istambuliin ja bestsellerien kirjoittaminen Erasmus-ajasta Prahassa. Luonnollisesti Saksalainen versio kertoo suomalaisesta Marista ja  suomalainen saksalaisesta K:sta. Meistä on tullut viimeaikoina henkisiä kämppiksiä, ja vaikka kämppisyys ei välttämättä ehdikkään ruumiillistua, henkimaailmakin on iloinen asia.

* En oikein tiedä onko tyylikästä kirjoittaa ihmisistä alkukirjaimilla, varsinkin kun nimet voi tarkistaa pari merkistää taaksepäin. Anteeksi roskakuski-Milan, en uskonut, että ikinä luet tätä merkintää, mutta muuten tulin vähän epäileväksi nimien viljelyn suhteen.

Siirappista

Todettakoon alkuun realiteetit: joskus on aika kurjaa myös. Sitä  lymyää yksin kotona. Kämppiksistä ei ole seuraa, eikä niiden olinpaikastakaan tietoa. Tiskivesi pitää kantaa ämpärillä, ja naamakirjan valossa välttelee niin tiskejä kuin kaikki tekemättömiä koulutöitäkin.

Joskus sitten on elokuvallista ja ihanaa, niin kuin vaikka tänään. Tarkkailtiin koko päivä ihmisiä ja heidän käyttäytymistään Námestí Mírulla.(Rauhan aukiolla) Pelin idea on arvata mitä he tekevät seuraavaksi, ja samalla kuvitella pätkä heidän elämäntarinaansa. Kannattaa kokeilla, koukuttavaa! Huomattiin, että katedraalin edusta on erittäin suosittu treffipaikka. Sopivaa on myös koittaa päätellä ketkä ovat sokkotreffeillä. Surullisinta oli mies, joka odotti ruusun kanssa, eikä kukaan tullut, ja lopulta hän lähti allapäin.  Mutusteltiin pizzaa, ja sitten huomattiin seuralaiseni kanssa, että oltiin treffeillä itsekin. Sen jälkeen onkin  olennaista vaeltaa aina vanhaankaupunkiin asti etsien kahvilaa, joka ei voi tietenkään aiemmin löytyä, sillä kävellessä on puhuttava koko ajan, niin että kaikki muuttuu yhdeksi assosiaatioden virraksi, josta sitten joskus on hypättävä ratikkaan ja kotiin, jossa sitten ei voi vastustaa kirjoittamasta pientä blogitekstiä, joka on ehkä liian henkilökohtainen, mutta enemmän kuitenkin tosi-tosi taiteellinen ja tiivistää universaalisti kevään tunnun.

Ja nyt kutsuu tiskivuori.

hudba

Tuttuni järkkäsi "Tiibetiläiset illan" Cross Clubilla  ja vaikka yhteys Tiibetin jäikin värikkäitä lippuja ja flayereitä lukuunottamatta hieman hämäräksi, olipa mukavata. Raggaeta, skata ja Fiormoss (yllä), joka ainakin minut onnistui hypnotisoimaan tehokkaasti. Oli myös mukava seurue: on kivaa kun on kerrostumia, eli kavereita, jotka olen tuntenut jo syksystä asti (mikä Eramus-univesumissa on yhtä kuin kauan) tämän vuoden puolella  syntyneitä tuttavuuksia ja lisäksi muutama uusi naama. On mielenkiintoista, kuinka kansainväliset opiskelijat verkostoituvat nopeasti.

Ystäväni Katharina kertoi jotain aika pelottavaa. On ihmisiä, joita en tunne, mutta jotka tietävät minut tämän vaihtoblogin kautta. Olen jotenkin onnistunut aikaisemmin kiertämään moisen ajatuksen. Google traslator myös tykkää tästä blogista aika kovasti, tai ainakin täällä vierailee paljon ihmisiä täältä Tsekistä ja ties mistä.  Luin taannoin vanhoja kirjoituksia, ja olipa aika tylsää lätinää, lähinnä kaikki pyöri asuntola ympärillä. (Joskin saman ilmiön huomaa kaikien siellä asuvien puheenaiheista, sitä ei oikein voi välttää)  Nolous on inhimillinen ja voimauttava tunne, tietäkää se. Jos siis luet, paljasta toki itsesi!

Ps.Viime viikolla oli Täydellinen Kevätpäivä ja lämpötila kipusi varjossakin +15 kieppeille. Luentojen jälkeen lähdin kirjan kera lukemaan Vltavan kupeeseen. Keskellä auringoista siltaa tapaisin naapurini ja kirjallisuus-kollegani Janin joka oli tulossa Kampa-saarelta ja hehkutettiin kilpaa, että kuinka onnelinen sitä ihminen voi olla. Prahan kevään konnotaatiot on siis aika voimakkaat, toivottavasti neuvostotankit ei koskaan tule.

Oloja ja Olomoc

Olomoc on ihanteellinen viikonloppukohde.  Prahan melu ja eteenpäin tulvivat automassat ovat poissa ja jättävät tilaa ihanalle hiljaisuudelle. Kaikkein parasta on, että ettei koko kaupungissa ole turistin turistia! Olomocin astronominen kello on ihan yhtä vähän vaikuttava (epävaikuttava) kuin Prahankin, mutta sen voi käydä tsekkamassa joutumatta pujottelemaan tungoksessa. Aivan lähellä on Pyhän Kolminaisuuden Pysti, pystytetty sen kunniaksi, että Mustasta surmasta päästiin. On aina hyvä pyhittää hiljainen hetki, ja muistella ruttoa. Kun on tointunut historian havinasta, onkin aika suunnata rattoisassa seurassa Rasputin-pubiin, jossa takkatuli loimuaa ja Abban ja muiden dubaduuriseurueiden sulosoinnut raikaavat  kaiuttimista. Unille mennään Emman lokoisalle sohvalle. Seuraavana päivänä ehtii vielä nähdä monumentin, jota halkovasta reiästä paikalliset opiskelijat  uuden yliopisto-opiskelijat tapaavat kavuta siirtymäriittinä, poliisiakin uhmaten. Eritysvinkki junamatkustukseen: Paluumatkalla kannattaa valita loosi, joka ei lemua hikiseltä liikkasalilta; hajun todennäköisin lähde nimittäin istuu vastapäätä, lopettaa tuuletteluyritykset rämäyttämällä ikkunan äkäisesti kiinni.


*

Prahan kevättä aistittu jo enemmän kuin hippunen.. Tykkään hirveästi kävellä täällä, ruuhkaisessa metrossa ja Námestí Mírun EU:n pisimmissä (ja hitaimmissa) liukuportaissa en viihdy. Tajusin tosin, että Björk on erinomaista metro-ja liukuporrasmusiikkia, jota kuuntelen jatkossa kun sinnittelen ajoissa luennoille, metro kun on nopein kulkuväline. Muuten päätin, ettei minulla ole auringoisena päivänä ikinä niin kiire, etten voisi kävellä. Kotimatkaan voi tuhrautua lähemmäs tuntikin, sillä eksyminen on hauskaa kun ei ole kiire, ja välillä huvittaa pistäydyttyä seconhand-liikkeeseen. Autoja täällä on ihan tuhottamasti, citymaasturit jylläävät ja antavat pienten jalankulkijoiden odottaa; jos kaikki käyttäisivat julkisia Praha olisikin aivan kestämättömän ihana. ONpas minulla nyt kammottavan lässynlässy-hippivaihe päällä. Heti kun autoinhosta on päästy, kerron, että dyyykasin tänään peilin tuosta parin korttelin päästä. Likaista peliä kantaessani ajattelin, että  oNpa jännä kombinaatio ällöä ja turhamaista, jännä. Puhdistin sen, ja somistin Mucha-henkiseksi. Nyt olen iloinen, ja mussuttelen salaattia koska sekin on niin hippiä ja koska uppopaistetut ravintola-asiat ovat vaihteeksi ainakin viikon pannassa.

"Mysteerihenkilö" ja vastareaktioita vähän kaikkeen

Jaaha, blogin päivittäminen alkaa kinnostaa kun pitäisi mennä untenmaille, että huomenna ehtisi junaan,  joka puksuttelee rattoisan kiireettömästi kohti Moraviaa ja Olomocia. Päätin myös, että kirjoitan tänne vastaisuudessa ilman kummempaa arvioivaa seulaa, annan lauseiden vaikka rönsyillä tai töksäytellä jos sattuu huvittamaan.

 Kunnianhimoni tsekin kielen opiskeluun on melkolailla kuollut ja kuopattu - päättelin, että on paljon realisempaa opettaa (kaikki?)  tsekit puhumaan suomea. Yritykseni kulminoituvat  siihen. siihen, että mysteerihenkilö "Mari Suomesta" seikkailee tällä hetkellä tusinassa suomen kurssilaisten esseitä. Mutta oi kyllä, seuraava askel suunnitelmassani on, että pidän jokusen opetustuokion yliopistolla, jopa  sellainen sana kuin luova kirjoittaminen vilahti. Ja lauseenvastikkeet,  mutta ei takerruta siihen.

Muuten opiskelen nyt  lähinnä tsekiläistä (käännettyä) kirjallisuutta ja elokuvaa amerikkalaisten kanssa ECES-kursseilla (Eastern and Central European Studies).  Ilmeisesti vastareaktiona korvista tulvivaan jenkkiaksenttiin multa on kysytty viimeaikoina puheeni perusteella olenko britti. Hahaa, siis lähinnä ranskalaiset ja saksalaiset kysyy. Englantini ei todellakaan ole niin hyvää,  mutta olenpahan häivyttänyt jälkeni.


Uskokaa pois, suomalaisia vaihtareita tulvii Prahaan siinä määrin, että välillä ihmettelee, että eikö suomessa ala olla jo aika väljää yliopistoilla? Olen tavannut vain murto-osan ja sitten taas joku kertoo, että hei tunnen sen Valtteri-Vernerin ja Aarna-Kaarinan.  En nyt sitten tiedä onko se paha, vaihdon pointti blaablaa, mutta en nyt sitten suomalaisiinkaan kieltäydy tutustumasta, maasisaren tai -veljen kohtaaminen ei vaan ole lainkaan niin suuri ihme kuin joskus viime lukuvuonna.

Olkoon tämä sitten vastareaktioni vakavalle ja hartaalle suomenopetusmissiolle:En ihan hirveästi tykkää olla kansainvälissä seurueessa jossa on suomalaisia sillä musta tuntuu, että usein meillä on tapana alkaa selittä yksityiskohtaisesti jotain tosi triviaalia esim. suomen suosituimmasta pakastinmerkeistä tai bussipysäkeistä suomessa, joka... noh saattaa toki kiinnostaa jotakuta, mutta aika varmasti ei. Tulipa huono omatunto kun kirjoitin tämän. Itsekin kerran puhuin tunnin suomen kivikautisista ruukkulöydöistä, ennen kuin tajusin karun totuuden... Jaa-jaa, olisivatpa Perussuomalaisetkin vielä sillä triviaalien asioden listalla, en ole kuullut kenenkään kertovan niistä.

Päätin itseasiassa tänään kaiken hulabaloon vastapainoksi  pitää epäsosiaalistumispäivän, olla kotona lueskellen Capekia ja muuta kursseja varten. Lähdin sitten kuitenkin museokierrokselle, ihan puhtaasti katsomaan nykytaidetta, enkä sosialisoimaan, niin kas jo tutustuinkin puolivahingossa kahteen kivaan tyyppiin. Toisen kanssa mennään viimein katsastamaan Prahan Dalí-näyttely, toinen taas oli saksalaistyttö joka ei ole ikinä käynyt Berliinissä, hassua.

Jos on musiikkia, mutta ei jääkaappia, elämä on vielä keskimäärin hyvää

.... toisinpäin olis kurjempaa.
Uusi lukukausi ja uusi orientaatioviikko alkaa tänään. Nyt pitäisi siis orientoitua kurssivalintoihin ja illalla uusien opiskelijoiden tapaamiseen, hassua ystävänpäivänä. Minä se fiilistelen kaukokaipuuta ja Arizonan autiomaata. Onneksi välillä matkustamiseksi riittää se, että tapaa jonkun joka on tullut kaukaa. (Katso myös merkintä 2010/09-egypti-ylakerrassa)  Potrvá on huippu kahvila Hradcanka- metroaseman lähellä , ja siellä on usein hyviä keikkoja: Eilen oli ihana ranskaksi laulava Marianne Dissard ja Sergio Mondoza y la orkestra. Tutustuttiin kyseiseen orkesteriin ja loppuilta sisälsikin sitten paljon meksikolaisia rytmejä, laulua ja tanssia. Posse istuu nyt matkalla Wieniin, ja nyt täytyy sanoa, että hirveästi surettaa, että Martynakin lähtee kohta Puolaan. "Quero casar contigo Martyna, Martyna..." 


Tällä hetkellä oikeastaan pännii ainostaan, että asunnostamme on kadonnut sekä jääkaappi että pesukone. Ensimmäinen hajosi, toinen taas paljastuikin Lucien poikaystävän omaisuudeksi. Ruoka säilyy ihan hyvin vanhanaikaisessa kylmäkomerossa, mutta  pyykkikoneen häippäiseminen alkaa jo olla aika nihkeää. Lucia on luvannut hommata uudet, mutta epäilyttävää on, että se on paukutellut kokoon hyllyn, joka nyt täyttää pyykkikoneen jättämän aukon elämässämme. Keittiössä ei myöskään tullut lämmintä vettä viime viikolla, ja Lucia sitten kaivoi ison ämpärin jolla voidaan kätevästi tuoda vettä kylppäristä. Jee, sanon minä. En jaksaisi muuttaa enää yhtään kertaa, blääh.

Dresden

 

Kurssikuvauksia

Viime lukukauden kurssit ovat nyt pulkassa. (Varokaa päättyvää kielikuvaa!) Kun viimekesäinen intensiivikielikurssi lasketaan mukaan, opintopisteitä kertyi nelisenkymmentä ilman sen suurempaa verta ja hikeä. Hajanaisuudesta voi päätellä jotain hukassaolon asteesta, keväällä haluankin opiskella enemmän  kirjallisuutta itseään. Toisaalta, olen käynyt viime aikoina niin ahkerasti museoissa ja myöskin pällistellyt (kirkko)arkkitehtuuria , että ihan muistaa opiskelevansa myös taidehistoriaa.

Aesthetic Experience: The XXth Century Conceptual Overview. Maanatai-iltojen estetiikka. Filosofialle tyyppillisesti käteen jäi enemmän kysymyksiä  kun vastauksia. How was you psychical distance? Opettaja oli vilpittömän innostunut puhuessaan Bulloghsista ja Humesta Prahan estetiikkaa Kampa-museon ikkunasta. (siellä museossa ei ole siis kampoja, vaan  museo sijaitsee Kampa-saarella, ok?) Introduction to photojournalism. Kurssi keskittyi valokuvauksen perusteisiin. Välillä kokoonnuttiin katsomaan ja keskustelemaan kuvista. Kuvien  on jännittävää, ja lopulta palkitsevaakin. Kamera, filmit ja valokuvapaperit on hommattava itse, mutta vaikka kurssi on ohi, saan esimerkiksi edelleen käyttää yliopiston pimiötä. Kuvia on tosin jo nyt kertynyt aika kasa:    Aspects of Gender in Literature I. Paljon keskustelua, pieni esitelmä ja kirjallinen osuus. Britti-opettaja oli tosi mukava ja ilmapiiri oli rento. Kirjoitin esseeni Stevie Smithin  runoista. Kurssin jatkuu II osalla nyt keväällä.    Hattukaupan kyltti Kurna Horassa. Stevie Smith: My Hat

Intercultural Training. Psykologian kurssi, johon kuului lähinnä ryhmätöitä. Suurin anti oli, että tuli tutustuttua Tsekkiopiskelijoihin. Haasteellisinta oli metsästää joku antamaan kurssisuoritus, opettajat kun olivat "lomalla" tai eivät mielestään vastuussa kurssista.

Itsejeni kanssa höpötän. Paikka on ruotsin armeijankin päihittänyt peililabyrintti.

Czech Society Course. Kurssin piti tutustuttaa mm. maan politiikkaan, historiaan. taiteisiin jne. mutta luonnoitsijoiden taso vaihteli hurjasti. Välillä oli melkoista hötöä: en suosittele, ellei sitten kaipaa vain helppoja opintopisteitä

Kierrätyskuva syksyltä

Popular Television.  Katseltiin Tsekkoslovakialaisia propagandistia tv-sarjoja ja teorioita narratiiveistä. Lopputyötä varten piti kehitellä synopsis kuvitteellista ideologiaa tukevaan tv-sarjaan. Opettaja valitettavasti katosi (!) kesken kurssin, ja tentti peruttiin.










Czech for beginners II. Koska kyseessä oli "jatkokurssi" opettaja kieltäytyi käyttämästä englantia, ja sanojen merkitysten selittäminen menikin välillä absurdiksi pantomiimiksi. Ehkä kieltä olisi ollut mahdollista oppia enemmänkin lukukaudessa. Toisaalta en sanoisi, että kieli mitenkään helpottuu edetessä, uusia päätteitä ja sääntöjä sen kuin pukkaa.


__

Huomenna lähdetään pariksi päiväksi Saksan puolelle Dresdeniin. Ennakko-odotukseni perustuvat melkolailla  Dresden dolls -Bändiin ja Kurt Vonnegutin Teurastamo viiteen.  So it goes!

Suomi-kadun sauna

 Minulle sattui taannoin pikkuinen onnettomuus kylpyhuoneen kanssa:  pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä, ja vettä valui alakerran asuntoon. Myöhemmin kuulin, että  sama tapahtuu joka ikinen kerta, kun uusi henkilö muuttaa tähän kämppään. En tiennyt tästä, vaan olin kovin poltteissani, että katastrofit seuraavat kintereilläni. Vakuutuksesta huolimatta alakerran naapuri tarvitsi jonkun maalaamaan kylppärinsä katon, ja olin jo henkisesti valmistautunut tarttumaan sutiin. Lopulta maalari kuitenkin löytyi toista kautta ja minun tarvitsi vain maksaa varsin kohtuullinen summa. Onni kuitenkin onnetomuudessa, sillä kyseinen naapurini paljastui oikein ystävälliseksi insinöörinaiseksi. Hän  kutsui minut talon 100 -vuotisjuhliin, jotka pidettiin missäs muualla kuin alakerran saunatiloissa.

Jotkut naapureistani ovat asuneet talossa jo ties kuinka monta kymmentä vuotta. Mummut ja papat eivät tietenkään puhuneet englantia, enkä ole koskaan ollut niin iloinen rajoittuneesta tsekin kielen sanavarastostani.  Tsekin kielellä on helpompaa olla kohtelias kuin suomeksi.  Kahvikuppi kädessä kuuntelin ja koitin olla  mukana muisteloissa, jotka kuulemma koskivat kommunismin aikoja. Rohkaistuin myös kysäisemään, että eikö kukaan puhu suomea, ihan tosi? Sainkin sitten kiertokäynnin saunaan, joka paljastui varsin oikeaoppiseksi. Itseasiassa saunoja on kaksi, ja isomman yhteydessä on jopa uima-allas! Saunan omistava herra on kuulemma varsin persoonallinen tapaus joka pitää puhumisesta ja hauskojen juttujen kertoilusta.  Lähtiessäni sain kukan itselleni ja  toisen Lucialle.

 Kämppikseni Juliette innostui kuvauksestani, ja minulla on nyt saunakaveri myös! Kuvassa relaavaa toista kanssa-asukkia, Miaa ei taida sen sijaan kiinnostaa.

Na shledanou!

300 korunan tähden

Olen tehnyt tänään kaksi ihan uutta asiaa: kävin tsekin kielisessä airobicissä ja ymmärsin aika hyvin: "Prima! Jeste jednou!" Illemmalla Marie-Luise taas kutsui minut pelaamaan pokeria. Ennen kuin kukaan pääsee mainitsemaan Prahan paheiden pesänä, huomautan, että panoksena oli ainoastaan pähkinöitä. Paheellisinta illassa taisi olla Literarni kavarnan "pieni" juustolautanen. Mutta, suuri mutta.

Kuulin, että kyseinen tanskatar oli ryostetty ratikassa matkalla asuntolaan.Oli aamu yö, muut ihmiset vaunussa olivat unessa ja yhtä pysäkkiä ennen asuntolaa ryöstäjä kävi kurkkuun kiinni. Menetty omaisuus oli ainoastaan 300 korunaa ja vanha puhelin, mutta suurempi menetys on kadonnut turvallisuuden tunne: henkensä voi huonolla tuurilla menettää mitättömän rahamäärän takia. Olen ollut suhteellisen huoleton täällä, mutta sama olisi voinut ja voisi käydä minulle aivan yhtä hyvin. Toisaalta, ei vain Prahassa, vaan myös missä muussa kaupungissa tahansa.

Paluumatkalla istuttiin samaisessa ratikassa ja puhuttiin tästä. Jos on nälkä, eikä rahaa ruokaan, eikä varastaminen ole silloin moraalisesti oikein?Asunnottomat  tulevat asuntolaan viemään ruokaa kyöhiltä opiskelijoilta; toisaalta toiset opiskelijat ovat köyhempiä kuin toiset ja hekin saattavat olla kadonneen ruuan takana. Tuloerot tuovat turvattomuutta kaikille, eikä se välttäättä ole pienin argumentti progressiivisen verotuksen puolesta. Hohhoi, sanoo onnekas pohjoismaalainen vatsa pullollaan juustoa.

Tänään minua ei ryöstetty. Kotiin oli kiva tulla, kun vastassa oli bitbull, jonka häntä veivasi niin, että puoli koiraa sheikkasi mukana.

Paluu

Heippa! Laiskan bloggarin kuulumiset ovat ehtineet sumautua, mutta apu löytyy kätevästä listamuodosta (samalla voi opetella tsekkiä ken lystää):

1. Vanoce (Joulu)

Pyrähdin jouluksi Suomeen onnistuneesti, eikä lumimyräkkä haitannut tietä, kuten niin monilla muilla kotiin pyrkijöillä. Helsinki-Vantaalla hihkuin riemusta kun tajusin, että mikäs muu tämä luminen jättiläispakastin on kuin maanpäällinen Joulumaa. Alle kaksi viikkoa meni aivan liian nopeasti, olin jo melkein sillä fiiliksellä, että  mihinkään halua näin pian lähteä. Lähinnä syy oli ihmisissä, joulumaata ja pakkasta siis oli ihan sopiva annos. Täytyy sanoa, että ulkomailla asuessa perhettä oppii arvostamaan ihan eri tavalla, eikä pienistä ärsyttävyyksistäkään niin välitä, kun niitä sitten kerrankin näkee. Joulu-teeman liittyen pitää vielä mainita, että "se suomalainen pukkileffa josta puhuin" eli Rare Exports tuli tsekattua, oli ihan odotusten arvoinen!

 
2.Příští semestr (Ensi lukukausi)

Kun sitten palasin Prahaan, täällä olikin niin mukavaa jälleen, että tulin siihen tulokseen, totta kai tänne jään kun vielä voin. Kipitin sitten European Officeen ja varmistin, että kyllä, tämä tyttö opiskelee ensikin vuonna Kaarlen yliopistossa, mutta haluaa vaihtaa tiedekuntaa siihen humaaninpaan. Laitokseni onkin sitten tittidii... Suomen kieli! En tiedä tulenko oikeasti suorittamaan yhtäkään kyseisen oppiaineen kurssia, opetuskieli kun lienee tsekki, mutta mielenkiinnosta pitänee käydä kurkkaamassa. Muuten luultavimmin opiskelen kirjallisuutta, ehkäpä myös taidehistoriaa ja estetiikkaa.


 3:.Zatemnění (Sähkökatkos? Nyt on luotaminen google-kääntäjään)

Prahassa on melkoisen keväistä; lumen lisäksi suli myös meidän pakastin, koska kämpässämme ei ollut noin vuorokauteen sähköä. Pakenin illan pimeyttä leffaan, ja kun tulin kotiin tapasin paljon kynttilöitä ja juuri palanneen ranskalaisen kämppikseni Julietten. Lähitulevaisuudessa ajateltiin pitää kämppis-ilta ja tutustua paremmin, juuri nyt nähtävästi priorisoin tämän merkinnän kirjoittamisen sosialisoinnille... Meillä on ollut myös hieman ongelmaa kylppärin kanssa, sillä vesi valuu alakerran asuntoon, jos ei ole varuillaan.. Ensimmäistä kertaa pyykkiä pestessäni mokasin, ja vielä on pieni uhka, että minä olen se joka joutuu maalauspuuhiin.
 Mutta on tämä kämppä oikeasti aika kiva ja kotoisa, laitan jossain välissä kuvamateriaalia, niin sitten haluatte kaikki muuttaa tänne!


4. Cestování (matkoja)


Lukukausi alkaa vasta ensi kuun puolella, joten nyt on aika ottaa ilo irti ja reissata.


Ehdittiin käydä viime viikolla päiväretkellä Kutna hora - nimisessä kylässä, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä.Seurueessa oli minä, Sanna, kaksi parasta puolalaista kaveriamme ja sitten heidän puolalaisia kavereitaan: ryhmälipulla oli tosi edullista matkustaa täällä! Nyt vähän harmittaa, että missattiin se kuuluisin nähtävyys, karmivaksikin kuvailtu luista rakennuttu kirkko. Löydettiin kuitenkin kirjaimellisen jäätävä, mutta vaikuttava goottilainen katedraali ja käytiin taidenäyttelyssä (Muchaa, 1900-luvun tsekkitaiteijoita ja muka Warhol, jolta lopulta löytyi vain yksi teos). Huomasi myös, että heti Prahan ulkopuolella asiakaspalvelu on huomattavasti hymyilevämpää. :-)  Vaikka oikeastaan musta tuntuu, että prahalaisetkin on hymyillyt enemmän tämän vuoden puolella.

Puolais-suomalainen invaasio suuntaa mitä varmimmin myös Berliiniin! Suunnitelmissa on myös käydä moikkaamassa kielikurssilta tuttua Emmaa Olomocissa ja mahdollisesti Petronellaa Unkarissa. Těším se!
(Odotan innolla)


4. Dnes (tänään)

Jo edellisestä kohdasta paljastui, että minulla on puolalaisia kavereita - pääteltäväksi jääkin vaikuttiko tämä vai silkka luontainen kultturelliutuni siihen, että olin tänään siemailemassa valkkaria Prahan Puola-istutuutissa, jossa oli julistenäyttelyn avajaiset. Nähtiin myös filmi puolalaisesesta julistetaiteesta, mikä oli kohdallani antoisampi kun aiheesta puolaksi käyty keskustelu ja avajaispuhe, joka tosin oli tulkattu myös tsekiksi.
Kun olimme lähdössä, takkimme olivat jääneet suljettujen ovien taakse, ja hassu setä pelotteli, että meidän pitää odottaa kunnes näyttely aukeaa uudestaan seuraavana päivänä, tai jotain sinnepäin, en ihan tajunnut, mutta saatiin ne kuitenkin.

 



Palaillaan ja voikaa hyvin kaikki !