uneton painajaishuoneessa

Olen ollut pakolainen ja punkannut viime viikon kaverien luona vanhassa kaupungissa ja Holesovicessa. Nyt kauhunhetkistä on kulunut viikko, ja palasin kotiin painajaishuoneeseeni. Kun normaalit ihmiset nukkuvat, Mari rakentaa ansan pyykkitelineestä ja kirjoittaa loppuyön esseetä päiväunien voimalla. Milan Kundera ja performatiivisuus, täältä tullaan.

Olen koittanut eheytyä: käynyt uimassa (kiitos uimahallin ulkoaltaan, rusketusraidat ovat jo realiteetti)  ja juoksemassa Hostivarin metsässä, parantamassa maailmaa cafe Slaviassa, konsertissa Palac Akropolisessa ja nykybaletissa kansallisteatterissa. Ostin jopa lehtiön, ja menin piirtämään Vltvan rantaan.

Silti säikyn, kun joku lähtee jouksemaan ratikan perään. Yöllä säpsähtelen jn jokaista pientä narahdusta ja ensimmäisenä yönä aloin kirkumaan kun ystäväni (joka onneksi päätti, ettei hänestä tulekaan sotajournalistia!) nousi mennäkseen vessaan. Perusjuttu vaihtovuonna? Post-traumaattinen stressireaktio ja silleen.

Sain  muuten tarjouksen huoneesta, jossa asustaisi myös ranteenpaksuinen 90 cm käärme .
En tiedä nukkuisinko paremmin.

Pahoitteluni, että puhun tässä merkinnässä vain itsestäni, mutta ehkä se on ihan okei. Tämä vappuinen kuva saa luvan lohduttaa (minua!): Olutta, saippuakuplia ja syönkin samanaikaisesti.

Kuvan on ottanut Inkeri ja  vein sen sitten kivasti facebookista. Katsokaa täältä kuvia Prahasta: http://kultainenkaupunki.blogspot.com/ Oma kamerani on parhaillaan kaupan jossain hämärässä Basaarissa.