Tarina alkaa siitä, kun istuimme K:n* kanssa Wakatassa ja tapasimme prahalaisen roskakuski Milanin. Jos osaa tsekkiä lauseiden muodostamiseen asti, Holesovicessa sijaitseva olohuoneen, baarin ja clubin yhdistelmä Wakata on oiva paikka harjoitella ja tutustua samalla monenkirjaviin paikallisiin. Jokatapauksessa kyseinen kohtaaminen iskosti mieliimme halun lähteä sunnuntairetkellä kylpyläkaupunkiin uuden tuttavamme kotiseudulle. Ainoan oikealta kuullostavan kylän paikallistaminen kartalta tuotti kuitenkin pettymyksen: kuusi tuntia Slovakian rajalle, ne dekuju. Itse asiassa tämä johdanto onkin siis aivan asiaan liittymätön, mutta halusinpa nyt mainita Wakatan ja Milanin, sillä kuka tahansa Klimentin novelleja lukenut tietää, että roskakuskina Prahassa oleminen on tavattoman romanttinen ajatus. (Itseasiassa en edes ole, mutta olen aika hyvä puhumaan kirjoista joita en ole lukenut!)
Sen sijaan teimme neljän hengen täsmäinvaasion tunnin matkan päähän... Kutná Horaan. Luukirkko nähty, ei ollutkaan kuin vasta toinen yritys! Kirkon sisätilat on siis somiostettu lattiasta kattoon ihmisen luilla, Mustan surman jäljiltä ruumiit kun eivät enää mahtuneet kirkkomaahan. Siellä oli itseasiassa kaunista, eikä lainkaan pelottava.
Mainittakoon seurueestamme sen verran, että matkassa oli kaksi viime vuonna brittiläiseen kulttuurin uppoutunutta ex-Erasmusta, joista toinen oli tullut moikkaamaan kaveriaan Prahaan. Lohdullista nähdä, että
yhteydet säilyvät ja elämä jatkuu vielä vaihdon jälkeenkin. Meillä on K:n kanssa paljon suunnitelmia kuten liftaaminen Istambuliin ja bestsellerien kirjoittaminen Erasmus-ajasta Prahassa. Luonnollisesti Saksalainen versio kertoo suomalaisesta Marista ja suomalainen saksalaisesta K:sta. Meistä on tullut viimeaikoina henkisiä kämppiksiä, ja vaikka kämppisyys ei välttämättä ehdikkään ruumiillistua, henkimaailmakin on iloinen asia.
* En oikein tiedä onko tyylikästä kirjoittaa ihmisistä alkukirjaimilla, varsinkin kun nimet voi tarkistaa pari merkistää taaksepäin. Anteeksi roskakuski-Milan, en uskonut, että ikinä luet tätä merkintää, mutta muuten tulin vähän epäileväksi nimien viljelyn suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti