Suomi-kadun sauna

 Minulle sattui taannoin pikkuinen onnettomuus kylpyhuoneen kanssa:  pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä, ja vettä valui alakerran asuntoon. Myöhemmin kuulin, että  sama tapahtuu joka ikinen kerta, kun uusi henkilö muuttaa tähän kämppään. En tiennyt tästä, vaan olin kovin poltteissani, että katastrofit seuraavat kintereilläni. Vakuutuksesta huolimatta alakerran naapuri tarvitsi jonkun maalaamaan kylppärinsä katon, ja olin jo henkisesti valmistautunut tarttumaan sutiin. Lopulta maalari kuitenkin löytyi toista kautta ja minun tarvitsi vain maksaa varsin kohtuullinen summa. Onni kuitenkin onnetomuudessa, sillä kyseinen naapurini paljastui oikein ystävälliseksi insinöörinaiseksi. Hän  kutsui minut talon 100 -vuotisjuhliin, jotka pidettiin missäs muualla kuin alakerran saunatiloissa.

Jotkut naapureistani ovat asuneet talossa jo ties kuinka monta kymmentä vuotta. Mummut ja papat eivät tietenkään puhuneet englantia, enkä ole koskaan ollut niin iloinen rajoittuneesta tsekin kielen sanavarastostani.  Tsekin kielellä on helpompaa olla kohtelias kuin suomeksi.  Kahvikuppi kädessä kuuntelin ja koitin olla  mukana muisteloissa, jotka kuulemma koskivat kommunismin aikoja. Rohkaistuin myös kysäisemään, että eikö kukaan puhu suomea, ihan tosi? Sainkin sitten kiertokäynnin saunaan, joka paljastui varsin oikeaoppiseksi. Itseasiassa saunoja on kaksi, ja isomman yhteydessä on jopa uima-allas! Saunan omistava herra on kuulemma varsin persoonallinen tapaus joka pitää puhumisesta ja hauskojen juttujen kertoilusta.  Lähtiessäni sain kukan itselleni ja  toisen Lucialle.

 Kämppikseni Juliette innostui kuvauksestani, ja minulla on nyt saunakaveri myös! Kuvassa relaavaa toista kanssa-asukkia, Miaa ei taida sen sijaan kiinnostaa.

Na shledanou!