Finská strida

Onko minulla koti-ikävä? Siitä ehkä oireena on se, että muutin Finská-kadulle Vrsovicen kaupunginosaan. Alakerrassa on finská klubu ja jopa sauna.Luukku on kovin opiskelijatyylinen, ja minulla on kolme kämppistä. Lucia on tsekki, Julie ranskalainen ja Mia bittbull-terrierri. Huoneeni on noin tuplasti isompi kuin edellinen, mutta hytisen täällä kylmissäni: vanhaa taloa ei ole rakennettu näille keleille.

Lisää ihanasta Suomi-nostalgiasta: kaupasta saa täällä Finská chleba- nimistä leipää, joka muistuttaa hieman ruisleipää. Silloin kuin asuin Hostivarissa päiväni pelasti jättimäinen rakennusfirman mainos, jossa luki KOTI Hostivar.  Nyt luukutan sitten Ultra Brata, Juicea  ja SMG:tä,  tälläisiä kesäöitä ja hiihtämistä Seurasaareen.

Yksi pieni juttu on kuitenkin aika olennainen. Ikävöidessäni ajattelen lähin Suomen kesää, talvi on täällä tänä vuonna ihan yhtä kylmä ja pimeä, - 20:ssä on käyty. Puolalaisen illan päätteeksi minun oli jäätävä yöksi Hostivarin asuntolaan, koska ratikat eivät lumen takia kulkeneet: kiitän puolalaista vieraanvaraisuutta!

 Minulla ei ole vielä varmuutta siitä, että jään tänne ensi lukukaudeksi: olen tosin kysynyt täältä ja Jyväskylän päästä, että ainoa mitä minun tarvitsee tehdä on täyttää paperit. Haluan kuitenkin vaihtaa tiedekuntaa, ei ole mitään järkeä haalia hajainaisia kursseja toistakin lukukautta. Elokuvatutkimuksen proffa on lähtenyt lipettiin täältä oluen luvatusta maasta, joten sitä en pääse edelleenkään opiskelemaan. Haluan siis opiskella kirjallisuutta ja löytää sen kandin aiheenkin. Mikään ei oikeastaan ole mennyt putkeen täällä. Paitsi, että hetkeäkään ei ole ollut tylsää, olen tavannut mahtavia ihmisiä ja opinnut itsestänikin aika tavalla.

Kuinka minut pois pois potkittiin

 Nytpä on asiat niin, että pitäisi aina muistaa koputtaa puuta. Eilen vitsailin huolettomasti kodittomuudesta.
 Hissi ei toiminut, rappusten ovi oli lukossa, eikä puhelinkaan toiminut, mutta tästäkin katastofista selvittiin, enkä edes kuollut pakkaseen, vaan muutaman tunnin jälkeen tapasin kämppikseni kadulla. Illalla avasin sähköpostini ja sain kuulla että olen koditon Prahassa.

Vaikka tämä asunto on viihtyisä, siisti ja eritäin hyvällä paikalla, ilmapiiri on ollut kovinkin ahdistava. Alakerran pariskunta ei ole ollut kovinkaan ystävällinen, he tuskin tervehtivät. Olisin mielläni kuullut etukäteen kirjoittamattomista säännöistä, kommunikoida ihan, enkä saada nihkeän kalseaa e-mailia. Naapurihuoneen brittiopettaja on valittanut minusta  ja koska neiti Jemma on pitkäaikainen vuokralainen, häntä ei ole varaa menettää. Punaisia hiuksia kylppäriin jättävän opiskelijan (yours truly) on lähdettävä. Olin erittäin järkyttynyt: suurimmat rikkeeni kun olivat alkuvaiheessa keittiöön jättämäni tiskit ja sosiaalinen elämäni, raskauttavimpana kolmen meluisahkon ystäväni kutsuminen tasan sen yhden kerran.

Minun on aika pakata kimpsuni, jälleeen. Kävin jo katsomassa yhtä asuntoa tänään, joka on syvemmällä Zizkovissa noin 20 min keskustasta. Vuokraisäntä oli mielettömän mukava ja symppis, etäisyys kuitenkin hieman kismittää. Pystyisin jättämään kamani sinne ennen joulua, huone on noin tuplasti suurempi ja aavistuksen halvempi. Tällä kertaa haluan kuitenkin tavata kämppäkaverit etukäteen!

Tänään on vuorossa puolaisia perinteitä ja tulevaisuuden ennustamista Sant Andreaksen päivän kunniaksi. Ohjeistus oli tuoda omena, kynttilä ja vanha avain. Sulaneesta steariinista pitäisi sitten muodostua tulevan aviomiehen pää tai jotain, aika siistiä.  Muuan kyproslainen ennusti minulle korteista taannoin huonoa onnea rakkaudessa, mutta kehno tuuri on säteillyt näemmä sittenkin asuinjärjestelyihin.

Onni on...

Olen tänään hypähdellyt ilosta, sillä Praha pukeutunut valkoiseen ensilumeen! Tänään valot syttyvät Vanhankaupungin aukiolle pystytettyyn hervottomaan joulukuuseen. 

Tavallinen arki on pohjimmiltaan samanlaista kuin kotomaassakin: aika mukavaa. Puhun siis näistä kahdesta autuaasta viikosta jotka henk.koht. historiankirjoissani tulevat kantamaan nimeä Post-Hostivař. Asuntolassa asuessa suurin osa energiasta meni survival-tyyliseen eloonjäämiskamppailuun. (En valita nykyistä lukaaliani joka sai Suomi-ystävänikin huokailemaan kaihoisan eteerisesti "haista jo...")

Prahassa puitteet ovat kuitenkin sellaiset, että arki säröilee, äkkiarvaamatta kapeat kujat ja joenrannat johtavat romanttisille kävelyretkille, yleiselle hempeleilylle ja  kaikkinaisen kauneuden ällistelylle.

Arkea rikkoi myös pitkä viikonlooppu takaisin turistimoodilla.  Kielillä puhuva meidän perhe aka joka tarjoilijan painajainen kävi tilaamassa gulassinsa tsekiksi, englanniksi, saksaksi ja vähän venäjäksikin. Viimeinkin tuli käytyä myös kommunismimuseossa ja Narodni Galleriessa, joista jälkimmäiseen pitänee palata uudelleenkin.

Meillä on maanantaiperinne, että iltayhdeksältä päättyvän estetiikan luonnon jälkeen mennään istumaan iltaa ja kokemaan esteettisiä elämyksiä myös empiirisesti. Literarni Kavarna (kirjallisuuskahvila) on nimensä puolesta kirjallisuudenopiskelijalle ehdotonvalinta: valitettavasti en osaa neuvoa sen sijaintia, jotkut pikkukujat sinne johdattavat. Viime maanantai  jatkui lopulta tiistaiaamuun, mutta oli sen arvoista nähdä Cross-clubilla elektro-mustalaismusikkia haitarilla esittävä klovni. Cross-klubi sijaitsee Holesovicessa  ja on luultavasti universumin khuulein paikka, siitä ei oikeastaan voi kiistellä. 

Kyseisen illan aikana kuulin myös, että "kaikki sun kaverit on Tankalaisia". Olisikin, ainakin kaikki tuntemani tanskalaiset on kivoja! Olen vakaasti päättänyt, että minun pitää päästä Kööpenhaminaan. Koulu-ruotsilla sitä paitsi kommunikoikin aika hyvin, tai aikakin voi yhdessä naureskella ruotsalaisille ja niiden "jättebralle"!

Kauniit armeijat

 

Tämä Vyseradista nappaamani otos ehti olla melko kauan läppärini taustakuvana. Eilen kuulin, että taustalla siintävä silta on  Nuselský Most, Prahan kuuuluisa "itsemurhasilta". Maisema oli näyttänyt hämyisen mystiseltä, mutta nyt se täyttyi uusista merkityksitä. Ondraa siteeraten mahtaa olla vaarallista asua tuolla, kun ihmisiä putoilee koko ajan niskaan.

Olen viime aikoina alkanut kiinnostua uudella tavalla tsekin kielestä ja kulttuurista ehkäpä siksi, että minulla on nykyisin tsekkiläisiä ystäviä. (Historiasta olin kiinnostunut jo aikaisemmin.) Puna-armeija on venäjäksi Krasnaja Armija, mutta tsekiksi se tarkoittaa kaunista armeijaa. Melko ironista.

Julkaise teksti

Kour - Je to fajn!

                                                                                                                                                             Kommunismin lopun tunnelmaa ilmentävä musikaali 'Kour' (Smoke) on hämmentävä kokemus, jos ei satu olemaan sisällä Tsekkoslovakian lähihistoriassa. Mutta laulu jää soimaan päähän!

Příští zastávka Žižkov

Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut hetkeen! Vietin taannoin huipun pitkän viikonlopun  Etelä-Bohemiassa  (vähän niin kuin joku Pohjois-Savo! Onko se Suomeksi Böömi?) Jos joku tietää kauhuleffan nimeltä "Hostel" en mene takuuseen sen laadusta, mutta yöpymispaikkamme sijaitsi samalla seudulla, jolla kyseinen raina on kuvattu. Joka tapauksessa pensionaatissa keskellä peltoja oli oikein rattoisaa, ja seura oli hyvää! Päivällä vaelsimme kylmän kirkkaassa säässä, illalla syötiin hyvin ja  hörpittiin kuumaa viiniä. Halloweeninä meillä oli oikeasti aika karmiva "night game", säikyteltiin toisiamme säkkipimeässä metsässä! Käytiin myös Cesky Crumlovssa, Unescon maailmanperintökohteessa, joka on autenttinen keskiaikainen kylä. Sitä ei turhaan tituleerata yhdeksi Tsekinmaan kauneimmaksi paikaksi, suosittelen! Jos Etelä-Bohemiaan  haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...Bohemia-sanastoa: medvěd = harhu



Varsinainen uutisoinnin aihe on kuitenkin seuraava: Olen muuttanut Žižkoviin; kaupunginosaan, jossa on huhujen mukaan Euroopan suurin pubitiheys. Žižkov tunnetaan myös Prahan vaarallisimpana alueena. Ei huolta äiti, en kuitenkaan asu synkimmissä syöveissä vaan päinvaistoin valoisalla laidalla lähellä keskustaa ja Vinohradia. Asun ullakkokerroksessa, täällä on kattoikkunat ja kaikki! Olo on uudestisyntynyt kun tallustelen viidessätoista minuutissa suurinpiirtein joka paikkaan. Täällä on myös erittäin kaunis art noveau -henkinen porttikongi ja toinenkin Hostivař-pakolainen, vaihtarityttö Belgiasta. Seinän takana asuu mysteeri-Britti, johon en ole vielä törmännyt alle vuorokauden kestäneen asumiseni aikana, alakerrassa asuu tsekkiläiläinen pariskunta.


Perjantain kunniaksi lähden tästä mättämään pizzaa ja ehkä elokuviin. Vieraita Suomestakin on muuten näköpiirissä, tervetuloa ensi viikolla ja uutenavuotena!

Kuulumisia

Tällä hetkellä suomi ja englanti käyvät battlea pääni sisällä. Kun puhuu englantia kaikki päivät alkaa väkisinkin ajatella englanniksi, mutta koitan nyt keskittyä kirjoittamaan suomeksi.

Vinkki vaihtoonlähtiöjille: älkää uskoko kv-vastaavaa, joka väittää, ettei sillä niin kovasti väliä ole, jos sinut on heitetty eri tiedekuntaan kuin mitä odotit! Jäätyäni vaille selkeää identiteettiä päädyin kaapimaan kursseja kolmesta eri tiedekunnasta ja saan kipitellä ympäri Prahaa sen minkä kerkeän. Ensin olin hätääntynyt, etten löydä mitään kursseja, sitten näytti että niitä on aivan liikaa: onneksi myötäsyntyisellä vaistollani olen jo ehtinyt skippamaan osan. Kaalen yliopisto on ISO ja  kurssisaaliini on melkoisen sattumanvarainen, mutta ei kaikki aivan huttua ole.

Ehdoton lempparini on  valokuvajournalismi. Kurssille oli aivan liikaa halukkaita, kaikki haluaa pimeään huoneeseen läträämään myrkyllisillä nesteillä. Onnekseni tapasin oikeat ihmiset, joilla oli hallussaan salatietoa,  kuten se, mihin aikaan kurssi oikeasti pidetään ja onnistuinkin sitten tunkemaan itseni kurssille parin puolalaisen journalistiikan opiskelijan keralla. Ensimmäistä kertaa yliopistossa opin tekemään käytännössä jotain: aloitamme aivan perusteista opettelemalla käyttämään vanhaa järjestelmäkameraa. Viime viikolla kehitimme ensimmäiset filmit. Alkuvaiheessa filmi ei saa joutua lainkaan kosketuksiin valon kanssa, ja täydellisessä pimeydessä työskentely oli mielenkiintoinen kokemus, on pakko luottaa kuulo- ja tuntoaistiin. Huomenna päästään sitten kehittämään kuvia, ja  näkemään kuinka ylivalottuneita ja tärähtäneitä otoksia lopulta on tallentunut.

 Uusi kamerakaverini maksoi käytettynä 900 korunaa eli noin 40 euroa. Voisin myydä sen takaisin kauppaan kun lähden, mutta olen jo liian kiintynyt siihen, se on melkein täysin manuaalinen, ruokavalio mustavalkofimiä.

Sen nimi on Practica ja se on saksasta niin kuin lempparikolleegakin (Täällä kaikki puhuu kolleegoista, se on melkein yhtä hassua kuin, että naapurini on  joissan piireissä dr.Kalif)

Taidan säästää hassun hauskat anekdootit muista kursseista tuonnemmaksi ja kysyä sen sijaan, mitä (digikameralla otettuja) kuvia halutte nähdä blogissani? Koska olen skeptinen, että kukaan vastaa, jaan lisää mieltäni hämmentäneitä asioita.

1) Menza. Olen syönyt tähän mennessä kerran yliopiston ruokassa. Kortille pitää ladata rahaa ja joissain paikoissa ilmeisti varata ruoka etukäteen. Pääruokalaji oli jonkinlainen makeaa joskaan ei maittavaa pannukakkua, ruokajuomaksi saattoi valita makeaa teetä tai makeaa mehua. Suolatasapainosta puolestestaan huolehti hintaan sisältyvä alkukeitto, jossa killui jotakin joka saattoi olla lihaa. Ainakin minun annoksessani, lihansyöjäystävällinnäni ei käynyt näin hyvä mäihä.

2) Aivan  yliopiston kupeessa on jonkun Kaarlen 1300-luvulla rakennuttama silta,  jota turistit ovat tallanneet siitä asti. Tiedän välillä kadun nimet paremmin kun kuin jotkut paikalliset, mutta eksyn toisinaan edelleeen.

3) Praha on niin maaginen paikka, että täällä katukivetkin elävät. On myös vaikea keksiä paikkaa täällä missä ei olisi koiria. Ne tepastelevat kaduilla ja puistoissa vapaana, matkustavat ratikassa ja metrossa, kurkkivat pubeissa pöytien alta ja rentoutuvat kahvilassa. Kuulemma jotkut tuovat koiransa mukaan jopa punk-keikoille. Hau?

Freedom without Fear

Praha on mahtava paikka viettää päivä ilman suunnitelmaa, ja lähteä spontaanisti seuraamaan sitä mikä sattuu kiinnostamaan. Eilen kiipesiimme Adan kanssa raatihuoneen torniin ihailemaan maisemia ja samalla tsekkiläistä nykytaidetta, hetkeä myöhemmin taas päädyimme osallistumaan antifasistiseen karnevaalikulkueeseen.( Se kuulemma järjestetään Prahassa joka vuosi: http://www.antifa.cz/content/9102010-svoboda-beze-strachu-festival-praha) Tunnelma päihitti Erasmus-bileet 10-0 ja  kynnys tutustua paikallisiin rastapäihin aleni kummasti. Itseasiassa yksi tyyppi soitti juuri, ja pyysi minua ja kämppistäni  lähtemään mukaan taidenäyttelyyn johon sillä on ylimääräisiä lippuja! Wannabe-kuvajournalistina napsin harjoituksen vuoksi myös kuvia. Tykkään kirjavan alternative-väen ja Prahan vanhan arkkitehtuurin kontrastista, joskaan en tiedä kuinka hyvin tunnelman pystyy vangitsemaan ilman teknomusiikin humua.

Tästä voisi rajata tuon kuvaan kävelleen naaman

Illan hämärtyessä myös kuvat sumenivat:

Laitoin nämä sumeat kuvat ihan vaan havainnollistamaan päänsäryn syntyprosessia! Ada siis lähti päänsäryn vuoksi asuntolaan, ja minä taas löysin itseni  katsomasta tsekinkielistä improvisaatioteatteria yliopiston kellaripubissa. Kyllä,  vain Tsekissä on mahdollista, että yliopiston rakennuksessa saa ostaa olutta. Olin myös todennäköisesti ainoa ulkomaalainen, siis se joka ei tajunnut, miksi kaikki muut nauraa.

PS. Seuraavan merkinnän pyhitän yksinomaan kursseille ja opinnoille!

Vysehrad

Olipa vaihteeksi mukava päivä! Olimme kämppikseni Adan kanssa Vysehradin kaupunginosassa, jossa suuri puisto, salaperäisiä käyttäviä ja Goottilainen katedraali haustausmaineen. Tänään siellä oli myös parkouraajia ja ainakin yksi itsensäpaljastelija. Syysilmassa tepastelun jälkeen käytiin syömässä, ja tsekkiläinen täytti massun tehokkaasti. Halusin kokeilla viimein dumpligeja (en tiedä miksi kutsua niitä suomeksi), joita tyypillisimmin syödään gulassin kanssa, mutta koska en ole lihansyöjä valitsin pääruokalajiksi uppopaistettua juustoa ja tartar-kastikkeella. Olen nyt innostunut entistä enemmän oppimaan tsekkiä kun minulla on henkilökohtainen opettaja, tosin saataan omaksua pienen slovakki-aksentin, mutta se kuulemma kuullostaa vain  söpöltä. Metroa odotessakin aika kuluu rattoisasti kun kyselen miten sanoa tämä tai tuo ja opettajallakin on kuulemma hauskaa. Kämppis on  "spolubyblicí", "jdeme metrem" menemme metrolla. Olen myös iloinen kun löysin viime viikolla takin ja myssyn Ziskovista yhdestä Secon hand -liikkeestä. Otin niistäkin kuvan, meidän huoneessahan ei siis ole kuin pikkuriikkinen peili, ja kaikillahan on ikivä minun pärstääni....Eikö?

Huomenna on sitten ensimmäinen luento! Aiheena on Hollywood-elokuvien populismi, ja siihen kätketty ideologia, eli ihan mielenkiintoista  kamaa. Minulla on myös englannin kurssi journalistiikan opiskelijoille, ehkä se on ihan hyödyllinen nyt kun siis sitä täällä opiskelen. Englannin puhuminen menee kuitenkin nykyisin jouhevasti: joskus kuukausi sitten olin vähän epävarma,  mutta nyt kaikki sanoo, että puhun sujuvasti. Jee! Nyt kuuntelen Sigur rosia, joka ei ihan riitä peittämään käytävältä kantautuvaa mölyä, mutta olen alkanut hieman sopeutua. En kyllä tajua miksi kaverien nimien toistelu varioiduilla örinä-äänillä ja huulten pärisyttäminen on niin vinkeää, mutta tanssinan minäkin käytävällä eilen. Dobrou noc!

Kumpi hajoaa ensin, pää vai tämä asuntola?

Kurssivalinnat ja pesukoneet ovat viimeaikoina ryttyileet minulle, ja eilinen päivä oli aivan extrahuono johtuen vähäisiksi jääneistä yöunista. Ravattuani koko päivän ympäri asuntolan portaita milloin märkiä pyykkejä kiikutten ja milloin asuntolakorttia noutaen epätoivo alkoi saada kafkamaiset mittasuhteet. Ei tarvitse siis mennä Kafka-museoon asti. Tänään oli parempi päivä ja sain toimia turistioppaana Jyväskyläiselle kaverilleni, joka on täällä piipahtamassa. Erilainen Praha-kierroksen päätepisteessä esittelin mitä tapahtui tänä aamuna kun hipaisin seinää toiletissamme:

Kaakelit irtosivat. En voinut kuin nauraa, mitähän seuraavaksi, lattia hajoaa alta?  Joku tulee ehkä korjaamaan tämän maanantaina, toivottavasti olen silloin jo löytänyt jonkun enemmän koossapysyvän asuinpaikan. Vai onko vain niin, että minulla on hajottamisen lahja mihin ikinä menen?

Muuten huone ei ole oikeastaan niin paha, olen merkinnyt reviirini taidepostikorteilla ja tsekinkielen fraaseilla.

Egypti yläkerrassa

Eilen olin  käymässä Egyptissä... Tai siis kahdeksannessa kerroksessa. En ole voinut poistua asuntolasta mihinkään, sillä sillä olen edelleen sitkeän nuhakuume ei hellitä. Olin niin onnekas, että hortoilin portaan ylös ja päädyin viettämään koko illan ja iltapäivän kokaten mukavassa seurassa. Tai no, lähinnä katsoen vierestä kuinka traditionaalinen egyptiläinen ruoka valmistuu... Harmi, etten muista ruokalajin nimeä, mutta se koottiin kerros kerrokselta: ensin riisiä, sitten pastaa, mausteista kastiketta, tomaattista kastiketta ja rapeaksi paahdettua sipulia. Nom nom ja kaikki täysin vegaanista, mikä onni Tsekissä, lihansyöjien maassa!  Suitsukeet ja egyptiläinen musiikki täydensivät tunnelman. Mustafa, jota Hostivarin valtiaaksikin tituleerataan, on lääketieteen jatko-opiskelija, joka on asunut asuntolassa jo pari vuotta. Hänellä on huoneessaan jopa pieni akvaario! Itseasiassa muu kokkausseurani oli lääketieteen opiskeljoita, eli hakeuduin nuhani kanssa oikeen seuraan. Ääneni kuitenkin vaipui vaipumistaan, en osaa pidättäydyä puhumasta,  ja vaikka inkivääritee avasinkin röörejä aika tehokkaasti, se on nyt lähestulkoon mennyt kokonaan.

 Minulla on muuten kertoa yksi loistava esimerkki kulttuurieroista: Irlantilainen tyttö ja egyptiläinen poika keskustelevat kiroilusta. Irlantilainen rakastaa sitä: "Your mum's your dad and your dad is a stransvestite"   hän opettaa meille ja kutsuu ystäväänsä nimellä  "dick" silkasta rakkaudesta. Egyptiläiselle nimittely on tabu sillä yhteisöllissä kulttuurissa loukkaus ulottuu koko perhekuntaan.Opin myös, että f-sanan asemasta Irlantilaiset inhoavat  b-sanaa, eli he ovat tarkkoja siitä, etteivät ole brittejä. Egypti sen sijaan on kansallisuuksien sulatusuuni niin kuin on ollut jo tuhansien vuosien ajan: niin pain kuin opit arabian, sinusta tulee egyptiläinen.

Palatakseni painuneeseen ääneeni, olisin halunnut mennä nukkumaan suhteellisen aikaisin siinä kahdentoista maissa. Kun palasin omaan kerrokseeni käytävä kuitenkin oli täynnä laulavia ja mekastavia ihmisiä ja tupakansavua. Tympäännytti, kun en halunnut olla ilonpilaaja, mutta olin kuitenkin levon tarpeessa ja kaipasin hetken hiljaisuutta. Palasin Egyptiin, jossa ihmiset istuivat kyntilän valossa, ja jossa minun ei tarvinnut koittaa huutaa melun yli seksikkään käheällä noita-akka-äänelläni.

Lopulta ummistin silmäni omassa pedissäni, joskin sitä ennen kävin mm. vetämässä espanjaa ja englantia sekoittaneen räppiesityksen tuossa käytävässä.Yritin sanoa puuttuvalla äänelläni hitaasti ja selkeästi, että olisitteko hiljempaa, mutta ne kutsui minua EMINEMIKSI. Kiitti! Meillä olisi ollut tänään aamulla klo 8 retki Karlteinin linnaan , mutta sateen ja kipeyteni vuoksi olisin varmaan joutunut skippaamaan sen joka tapauksessa.

la vida Erasmus

Mari on kipeä vol. 2. Auttaisiko kuuma pivo (siis olut) hunajan ja sitruunan kanssa? Kielikurssilla jotkut kokeilivat tätä puolalaista tapaa.


Kirjauduin sisään SIS- järjestelmään katsomaan kursseja ja sain tietää, että opiskelualani täällä on Media ja viestintä. Hyväksymiskirjeessäni luki siis ainostaan tiedekunnan nimi, Faculty of social sciences. Odotan ainakin valokuvajournalismin ja globaalin viestinnän (tai kommunikaation, mutta se kuullostaa jotenkin hölmöltä suomeksi)  kursseja, jotka valitsin learning agreementiin jo aiemmin. Aion mennä hengailemaan myös Philosophy and arts - tiedekunnan piknikeille ja hain kansainvälisestä palvelusta sellainen keltaisen lipakkeen, jonka kanssa voin mennä senkin kursseille. Molempien tiedekuntien rakennukset ovat keskustassa lähellä Vltvaa ja Kaarlen siltaa, siis keskellä kauneinta Prahaa.

Tällä hetkellä tuntuu, etten asu oikeassa Prahassa vaan paremminkin kaupungin ulkopuolella pikku-Espanjassa. Kyllä, olen opiskellut hiukan espanjaa ja tunnen tosi huippuja espanjalaisia, mutta.... Alkuinnostuksen jälkeen olen alkanut tuntea oloni erittäin ulkopuoliseksi täällä. Espanjalaiset eivät puhu englantia vaan espanjaa, ja he puhuvat sitä liian nopeasti, että ymmärtäisin. He siis puhuvat keskenään, ja he puhuvat lujaa. Heillä on living la vida Erasmus t-paidat. He tulivat kaikki yhdessä, ja heitä on paljon, huhun mukaan jopa puolet Erasmuksista.Eilisen espanjalaisen illan, fiesta fiestan aikaan klubi oli kuulemma niin täynnä, ettei sinne mahtunut enää lisää ihmisiä sisään. Mitä jos kerros olisi täynnä suomalaisia ja illan ohjelmassa olisi "suomalainen ilta", miksi lähtisin ulkomaille ylipäätään?
 
Käänteisesti olen saanut tilaisuuden reflektoida suomalaista identiteettiä. Yhtä Irlantilaista siteeraten kukaan ei oikeastaan vihaa suomalaisia. Vai oletteko koskaan kuulleet moisesta? Luulen, että se on totta, sillä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu sisäänrakennettuna halu olla häiritsemättä ketään.

Viikonloppuna tuleva kämppikseni Martyna saapuu Puolasta! Hän pyysi minua kirjoittamaan englanniksi tai mikä vielä parempaa...Tsekiksi. Valitettavasti tsekkini on surkeaa, mutta ehkä seuraavan kerran kirjoitan vaihteeksi englanniksi.



 Stranslation: This weekend my new roommate Martyna  is coming  from Poland! She asked me to write in English or what would be even better... in Czech. Unfortunately my Czech is  awful, but maybe I'll write in English  next time, just for a change.

Pronomineja ja särkynyttä lasia

Tänne kirjoittaminenhan on hauskaa, varsinkin kun nyt kun vietän nuhaista lökäpöksypäivää. Muut kerroksesta lähtivät jollekin ilmaiselle sightseeingille, mutta päätin jäädä lepäilemään, sillä kylmät yöt iski näköjään viiveellä. Asuntolassakin on puolensa, jos täältä ei olisi tunnin matkaa keskustaan, voisin ehkä jopa haluta jäädä tänne. Täällä voi raahautua keittiöön kurkkukipuisena keskipäivän zombina ja tutustua uusiin ihmisiin. Pikakahvia keitellessäni tutustuin Hollantilaiseen pariskuntaan ja sain kurkkupastillejakin kaupan päälle.

Eilinen ilta venyikin hieman pitemmäksi, sillä tänne pöllähtikin yllättäen vanhoja kunnon kielikurssityyppejä! Siis niitä, jotka eivät asu täällä enää, mutta silti palaavat tänne sydämensä kotiin käytäväbileisiin. Maren, Phil, Alex, Kasha, Javier, Michel....  Tuntuu, että olisin tuntenut nämä ihmiset vuosia, vaikka kielikurssi olikin viime elokuussa. En muista nauraneeni näin paljon sitten paluuni tänne! Tapasin myös yhden skottilaisen filosofian opiskelijan, joka vaikutti siltä, että  sen kanssa voisi oikeasti keskustella.

On muuten mielenkiintoista, että puolankielessä  on kolme vastinetta  englannin "he"-pronominille. Se mitä käytetään riippuu siitä, onko kyseessä elävä mies, kuollut mies vai kenties koiraspuolinen eläin. "She" taas on yksi ja sama kaikissa tapauksissa. Suomenkielen yhteen "hän" pronominiin tottuneena penäsin selitystä, miksi? Omaa äidinkieltään tietenkin vain käyttää, eikä tule ajatelleeksi sisältyykö sen rakenteisiin kulttuurisia arvotuksia, mutta kyllä ne silti jostain syvältä historiasta kumpuavat.


Tässä illan analyyttinen osuus, seuraavaksi kerron toimintaa kaipaaville, että yksi ikkuna rikottiin, ja tuttuni myös loukkasi itsensä lasinsiruihin. Tyyppi oli ravannut ympäri Hostivaria ja koittanut organisoida kaikki yksiin suuriin bileisiin, mikä sitten johti tähän. Sarjassamme, mitä ei kannata tehdä Hostivarissa, hän olisi vaikka voinut päästä hengestään, rannevaltimo oli kuitenkin aika lähellä.

Olen ollut vähän uutispimennossa, mutta en tiedä onko mikään uutistoimisto katsonut aiheelliseksi kertoa, mitä Prahan metrossa tapahtui toissa päivänä. Metrolinja oli poikki, ja kuulin myöhemmin, että ilmeisesti nainen oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä metron alle.

Hmm, minkähänlaisen aasinsillan vetäisin espanjalaiseen iltaan, joka on tänään? Tosin meidän kerroksessamme on on nonstop fiesta joka tapauksessa. Huomenna taas on kuuluisat liikennevalobileet, ja oi, mikä olisikaan enemmän Erasmusta? Sattuneesta syystä en ole kovin innoissani, mutta osallistunen silti. Yksi ranskalainen tyttö on kutsunut muutamia ihmisiä luokseen aloittelemaan, ja luvassa on ranskalaista pannukakkua!

 PS. Tykkään tarinoida niin kuin näkyy, mutta hei, haluisin tietää, että lukeeko kukaan tätä?
Kommentoikaa myös ihmeessä! 

...syy Peggyssä

Olen liian väsynyt ajatellakseni, niinpä ajattelin laittaa tänne kuvallisen koosteen Wienin matkasta, vaikka sitä Prahan ihmeellisyydessä riittäisi hehkuttamista yksistään. Kaarlensillalla ja muualla aamuun asti vaellellen koin pari päivää sitten ehkä yhden maagisimista öistä elämässäni.  Käytävältä kantautuu taas melkoinen puheensorina, mutta ensimmäistä kertaa laiskottaa sosialisoida. Viimeksi kun avasin oven olin saada pallosta pläsiin, kun tyypit oli päättänyt pelata lentopalloa käytävällä. Nyt joku soittaa kitaraa, eli tilanne on stabiili. Ehkä menen siis tunnelmoimaan. Käytännön juttuja: viimein on netti, opiskelut alkaa kunnolla vasta ensi viikolla, ja kävin tänään katsomassa  paria älyhienoa kämppää ranskalaisten tyttöjen kanssa, mutta let's see.

 

Prahalaisnäkökulmasta kaikki on Wienissä vaaleaa, arkkitehtuuri ja hevoset.

Todellisen wieniläiskonin kuniakas ura päätyy lopulta paikallisen erikoisburgerin väliin.

Naapuriraflan tarjoilija tarjoutui ottamaan meistä myös yhteiskuvan tämän vaikuttavan karhun kanssa.

Am nacht.

 

Mozart tortulla. Ei, se ei ole yhdyssanavirhe! siinä se Mozart köllöttää tortun päällä, näettekö?

 

Moikka! Taustalla on Frida, autokin ja vaikka mitä.

              

"only office hours, only office hours"

On hivenen naurettavaa, etten ole vieläkään saanut nettiä enkä sopimusta asuntolaan, vaikka olen periaatteessa asunut täällä jo viikon. Olen jumittunut välitilaan, jossa ole maksanut ja minulla on avain, mutta en ikinä ehdi office hourien aikaan hoitamaan check in'ä päätökseensä. Osaksi syy on oma: en ole pysynyt asemissa jonottaen respan ikuisessa jonossa, vaan teimme kolmen päivän reissun Wieniin. Suosittelen sacherkakkua,  Frida Kahlon näyttelyä ja student acencyn busseja, pako Hostivarista teki hyvää.

Kun tulin takaisin kaikki olikin muuttunut. Kerros oli täyttynyt huipuista espanjalaisista (kiitän kaikesta sydämestäni espanjan kursseja lukiossa... en tiennyt että niistä olisi näin paljon hyötyä Tsekinmaalla)  Mausteena sopassa on yksi italialainen, yksi  mr. Itävalta, vähän tujumpi ripaus ranskalaisia, yksi saksalainen ja yksi suomalainen, aka minä. Ihanat ihmiset olivat ostanut keittiöön kaiken, ja tänään syötiin yhdessä espanjalaista safkaa.

Jaetiin myös tooga. Oi kyllä, syksyn ensimmäiset toogabileet ovat myös tänään, mikä sen parempaa. Päädyttiin leikkaamaan valkoinen  kangas paloiksi, vaikka oishan sellainen monipäinen  yhteistooga ollut aika hieno osiotus yhteisyydestä. On hyvä, että lähelle on sattunut hyviä tyypejä. Isossa Erasmus-laumassa sitä käy sata melko yhdentekevää keskustelua kaavalla "mikä on nimesi - mistä olet -asutko Hostivarissa- mitä opiskelet -- eikö Suomessa ole kylmä?"

Toisen kerran Prahassa, toinen ilta.

Nyt kun olen saapunut Prahaan viikkoa ennen orientaatioviikon tohinaa rakennan täällä pikkuhiljaa omaa elämääni kaikessa rauhassa. Valmiina on tuttuja paikkoja, kourallinen tuttuja ihmisiä, dodry den ja dekuju (päivää, kiitos) On taas kiva matkustaa ratikalla, kulkea ihmisvilinässä ja kapeilla kujilla.

Arkimaanantaina lentokentällä oli paljon salkkuja ja jakkupukuja, sekä yksi vaihtari bisness-matkalaisten keskellä. Ei käy kateeksi, varmasti majoittuvat samanlaisessa mukavassa, mutta hajuttomassa ja mauttomassa hotellissa minne ikinä lentävät. Sinne minne minä menen, siellä ainakin on haju. Kyllä, päätin siis oppia elämää tähtäämällä Hostivar-konkariksi, joka voi ylpeydellä kertoa asuneensa kaikissa kompleksin rakennuksissa, tai sitten etsin edelleen huonetta muualta, kuka tietää?

Muistelen nostalgialla onnenpäiviä kun asuin vielä ykkösrakennuksessa, jossa yleisvaikutelma oli siisti, tai ainakin ennen minua ja silloista kämppistäni Marenia. Kolmosrakennuksen seitsemännestä kerroksesta aukenee kyllä mukava maisema yli kaupungin valomeren, mutta seinissä maali lohkeilee ja kylppärin ovenkahva jää käteen, käytävä se vasta ankea on ja kunnollista peiliäkään ole. ( varokaa vaan, ryhdyn varmaan muotibloggaajaksi ja kuvaan kaikki mahdolliset variaatiot päivän asusta, 20kg matkalaukku on lähinnä vaatteita täynnä) Tämän kaiken olisi kestänyt, mutta sitten menin suihkuun. Se oli rämä, vesi suihkusi holtittomasti ja levisi kylpyhuoneen oven alitse eteiseen aiheuttaen pienen tulvan. Not good. Nyt minulla on siis aavistus hajun alkuperästä; kosteudesta, jossa elämä versoo.

Ihmiset ovat hyvä puoli ja heitä tulee pian lisää. Naapureita ei ole vielä kovinkaan monta, mutta olen tutustunut niihin vähän, ja se piristi kummasti. Kiitos saksalaisen tyypin, pääsin nettiin! En ole myöskään opiskellut espanjaakaan turhaan, sillä kerroksemme espanjalainen puhuu, noh, espanjaa. Hän haluaa oppia englantia täällä, mutta että kuilu paikallisiin voi jäädä melko syväksi.

Asuntolaan on auennut myös ruokala. Menzassa tirisee kana a'la 30 korunaa (1,20 euroa) johon kasvisyöjänä en tietenkään iskenyt hampaitani. Heikonlainen toivo elää, että joskus vielä jotain vihannestakin tiristelisivät. Sen sijaan lempparikasvisravintolaani (okei, ainoaan, missä olen Prahassa käynyt, mutta silti kivaan) Country life'n voi aina, tänäänkin luottaa. Haittapuoli on, että siellä tulee herkästi lapettua lautaselle keko kaikkea hyvännäköistä ja punnituksessa hinta on sitten enemmän kuin piti.

Hain tänään opiskelijakortin. Toimisto oli aivan keskellä vanhankaupungin turistihälinää, ovikin oli ovelasti naamioitu viereisen ravintolan menulla. Jonossa oli vuoronumeroiden mukaan 100 henkeä edellä, mutta paluu parin tunnin päästä osoittautui menestykselliseksi taktiikaksi. Operaation jälkeen kävimme suomalaisen Sannan Kubistisessa kahvilassa ja tuntui taas oikein mukavalta olla Prahassa. Ajattelimme kuitenkin tehdä muutaman päivän reissun toisaalle, suunta hahmottuu sen mukaan missä bussissa on tilaa.

Oho, aloitinpa blogin!

Jmenuju Mari a jsem studenska z Finska. Ted jsem v Praze.

Olen Mari, ja olen Prahassa, jossa tulen viettämään tulevan syksyn ja mahdollisesti myös kevään jos byrokratia suo. Olen ollut nyt kolme viikkoa yliopiston järjestämällä EILC-kielikurssilla, ja kielen opiskelun ohella meillä on ollut myös runsaasti muuta kulttuuripainotteista ohjelmaa mm. retkiä ympäri Tsekinmaata. Jo tähän väliin on pakko mainita, että oluella on sattumoisin merkittävä osuus tsekkiläisestä kulttuurissa. Tsekin sana ´pivo´ on on näpäryydessään päihittänyt kaikki muunkieliset vastineensa  ja ´Na zdaví' (terveydeksi) kaikuu asuntolan käytävillä.

Juhlimisen ja turistina tallustelun ohella arki on alkanut hahmottua, se on vain astetta haasteellisempaa kielipuolisuudesta ja asuinpaikasta johtuen. "Praha on kaunis kaupunki" on klisee, joten on oikein piristävää, että kotimme, kommunismin perintöä henkivä asuntolakompleksi Hostivař näyttää meille hieman toisenlaisen puolen Prahasta. Vaikka huoneen jakaminen ei haittaisikaan,  erityisesti ruuanlaitto on täällä suuri haaste, niinpä useimmat meistä haluavat varsinaisten opintojen alettua asua jossain muualla.

Toivottavasti ensi viikolla on onnea kämpän metsästyksessä, sillä sen jälkeen kielikurssi on ohi ja teen kai jäähyväisvisiitin Suomeen. Yhden asuntohankkeen karahdettua ajattelin, että voisin majailla täällä vielä kuukauden ja odotella, että se unelmien kämppä tupsahtaisi eteen.Tajusin kuitenkin, että tiedekunta joka minut on avosylin ottava vastaan sijaitsee tunnin ratikka-metro-sompailun päässä Hostivařista.

Tuo tiedekunta on muuten jostain syystä Faculty of social sciences, vaikka pääaineeni onkin kirjallisuus; vaan ei siinä mitään, kyllä Machiavelliakin lukee. Haluan yleisesti haistella täällä uusia tuulia, oppia elämää ja olla sitten vaihtoajan jälkeen viisaampi päättämään mitä  seuraavaksi.


Kaksi näköalaa: Prahan linnasta ja Hostivařin ikkunasta.