Olomoc on ihanteellinen viikonloppukohde. Prahan melu ja eteenpäin tulvivat automassat ovat poissa ja jättävät tilaa ihanalle hiljaisuudelle. Kaikkein parasta on, että ettei koko kaupungissa ole turistin turistia! Olomocin astronominen kello on ihan yhtä vähän vaikuttava (epävaikuttava) kuin Prahankin, mutta sen voi käydä tsekkamassa joutumatta pujottelemaan tungoksessa. Aivan lähellä on Pyhän Kolminaisuuden Pysti, pystytetty sen kunniaksi, että Mustasta surmasta päästiin. On aina hyvä pyhittää hiljainen hetki, ja muistella ruttoa. Kun on tointunut historian havinasta, onkin aika suunnata rattoisassa seurassa Rasputin-pubiin, jossa takkatuli loimuaa ja Abban ja muiden dubaduuriseurueiden sulosoinnut raikaavat kaiuttimista. Unille mennään Emman lokoisalle sohvalle. Seuraavana päivänä ehtii vielä nähdä monumentin, jota halkovasta reiästä paikalliset opiskelijat uuden yliopisto-opiskelijat tapaavat kavuta siirtymäriittinä, poliisiakin uhmaten. Eritysvinkki junamatkustukseen: Paluumatkalla kannattaa valita loosi, joka ei lemua hikiseltä liikkasalilta; hajun todennäköisin lähde nimittäin istuu vastapäätä, lopettaa tuuletteluyritykset rämäyttämällä ikkunan äkäisesti kiinni.
*
Prahan kevättä aistittu jo enemmän kuin hippunen.. Tykkään hirveästi kävellä täällä, ruuhkaisessa metrossa ja Námestí Mírun EU:n pisimmissä (ja hitaimmissa) liukuportaissa en viihdy. Tajusin tosin, että Björk on erinomaista metro-ja liukuporrasmusiikkia, jota kuuntelen jatkossa kun sinnittelen ajoissa luennoille, metro kun on nopein kulkuväline. Muuten päätin, ettei minulla ole auringoisena päivänä ikinä niin kiire, etten voisi kävellä. Kotimatkaan voi tuhrautua lähemmäs tuntikin, sillä eksyminen on hauskaa kun ei ole kiire, ja välillä huvittaa pistäydyttyä seconhand-liikkeeseen. Autoja täällä on ihan tuhottamasti, citymaasturit jylläävät ja antavat pienten jalankulkijoiden odottaa; jos kaikki käyttäisivat julkisia Praha olisikin aivan kestämättömän ihana. ONpas minulla nyt kammottavan lässynlässy-hippivaihe päällä. Heti kun autoinhosta on päästy, kerron, että dyyykasin tänään peilin tuosta parin korttelin päästä. Likaista peliä kantaessani ajattelin, että oNpa jännä kombinaatio ällöä ja turhamaista, jännä. Puhdistin sen, ja somistin Mucha-henkiseksi. Nyt olen iloinen, ja mussuttelen salaattia koska sekin on niin hippiä ja koska uppopaistetut ravintola-asiat ovat vaihteeksi ainakin viikon pannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti