Pahikset ja hyvikset, eli opettavainen kertomus

 Tulin tänne oppimaan elämää, ja niin tein. Ainakin sen,  että sellaiset kliseiset sanonnat kuten "onni onnettomuudessa"  ovat harvinaisen totta. Lukekaa silti eteen päin tarina on hyvä, ja olen kursivoinut opettavaiset kohdat.

Vastoinkäymiset eivät jääneet yölliseen murtovarkaaseen.Olin jo kiertämässä tsekkitoverini kanssa etsimässä paikkaa jostakin Prahan säällisemmästä opiskelija-asuntolasta, mutta virka-ajat eivät taas olleet armeliaita.

Palattuani yhdestä yöpaikastani Zizkovista havaitsin, että sähköt olivat poikki.  Sitten sain muutaman mutkan kautta tietää, ettei Lucia ( juuri nyt paikkassa x, ehkä Italiassa, mutta mikä on todistajien mukaan epäuskottavaa) ollut maksanut sähkölaskua.  Kiukustuin lopullisesti, varsinkin kun alkoi näyttää ilmeiseltä, että sama henkilö oli myös vastuussa mahdollisesta oven aukijättämisestä.

Onni onnettomuudessa olin tutustunut alakerran naapuriini taannoisen kylpyhuone-episodin takia (ks. merkintä Suomi-kadun sauna) Tämä oli pyytänyt minua kertomaan ennen kuin muutan pois. Asiat alkoivatkin tästä selvitä. Menimme vuokraisännän pakeille alakerran Saunalle (Kyllä, sama mies omistaa talon ja  pyörittää myös saunaa) ja naapurini tulkkasi tilanteen. Sellainenkin selvisi, että kaunis kämppiksemme oli todellakin kiskonut meiltä idiootti-Erasmuksilta ylihintaa ja asunnut itse ilmaiseksi.

Onni onnettomuudessa vuoraisännällä oli vapaa huone korttelin päässä, ja kun kukan ei enää pihistä vuokrassa, se on  melkoisen halpa. Suomityttö muuttikin siis Meksikoon ja vielä samana iltana - lisää hassunhauskoja katuja maan nimillä. Uusi kämppikseni  Honza vakuutettiin kaikipuolin hyväksi tyypiksi. Tosin sellainen pieni mutta: hän ei puhu englantia. Honza ilmaantuikin pian paikalle Penen, nätin koiransa kanssa ja vastusteluista huolimatta uusi elämänvaihe sinetöitiin  Finlandia-paukuilla. Lähdettin saunan työntekijän Martinin kanssa muuttamaan kamojani; nauroin operaation aikana yhtä paljon kuin nähdessäni ensikertaa Hostivarin asuntolan. Myöskin  Vanhassa huoneessani oli tuohon aikaan illasta jo melko pimeää, ja oli melko absurdia heitellä kamoja matkalaukkuun, jälleen kerran.

-Päiviä kului jotenkin johonkin-

Tänää olin  takautuvasti kovin kovin ahdistuksissani kaikesta, ja myös siitä etten voinut selittää Honzalle miksi pillitän. Huoneeni huonekaluttomuus ja huomenna odottava tentti, johon en ehtinyt kaiken tämän keskellä lukea eivät varsinaisestui luoneet lohtua. 

Onni onnettomuudessa parveke-naapurini huomasi ankean olotilani, ja sitten löysinkin itseni
... no taas viinapaukun ääressä. Onpas moraaliton kertomus, pitää tähdentää, että juotiin myös teetä. Naapurini sairaalateknikko-opiskelija  Jacob oli ollut itse vaihdossa joten puhui englantia (!) Hän myös tunsi tarinani kaikki aiemmat henkilöt ja oli myös töissä saunassa. Luulin asuvani suurkaupungissa, mutta kaikki lopulta kietoutuu kotoisasti saunan ympärille, ja ihmiset tuntevat toisensa näillä kulmilla.  Huomenna saatan saada uusien kaverieni avustuksella jopa sängyn! Se on kuulkaas melkoista luksusta.

Jacobin tyttöystävä Martina  on elävä todiste ns. Saksa-sukupolvesta. Kun vallankumouksen jälkee kouluissa ei enää haluttu opettaa venäjää, tilalle tuli saksa, sillä englannin taitoisia opettajia ei yksinkertaisesti ollut.
Mutta näissä olosuhteissa tsekkinikin uhkaa parantua, siis mukavien englannin taidottomien ihmisten kera, ja  kuulin hämmentävän faktan, että aksenttini on hyvä.

Fraasiarkkuni ei silti ole ehtymätön. Palattuani seinän tälle puolen kommunikoitiin myös Honzan kanssa. Miten? Be-loved Google s
translator! Kirjoitin, että olen okei, ja että meillä on kivat naapurit.
Honza kirjoitti takaisin, että lähtiessäsi sulje keittiön ovi ettei Safir mene sotkemaan paikkoja. Nyökyttelin, ja  sitten sanottiin dobrou noc!

Lopullinen opetus on siis se, että vaikka maailmassa on mitä ilmeisemmin ikäviä ja pahantahtoisia ihmisiä, avuliaita ja ystävällisiä hyviksiä vaikuttaisi olevan ainakin yhtä paljon.