Kuulumisia

Tällä hetkellä suomi ja englanti käyvät battlea pääni sisällä. Kun puhuu englantia kaikki päivät alkaa väkisinkin ajatella englanniksi, mutta koitan nyt keskittyä kirjoittamaan suomeksi.

Vinkki vaihtoonlähtiöjille: älkää uskoko kv-vastaavaa, joka väittää, ettei sillä niin kovasti väliä ole, jos sinut on heitetty eri tiedekuntaan kuin mitä odotit! Jäätyäni vaille selkeää identiteettiä päädyin kaapimaan kursseja kolmesta eri tiedekunnasta ja saan kipitellä ympäri Prahaa sen minkä kerkeän. Ensin olin hätääntynyt, etten löydä mitään kursseja, sitten näytti että niitä on aivan liikaa: onneksi myötäsyntyisellä vaistollani olen jo ehtinyt skippamaan osan. Kaalen yliopisto on ISO ja  kurssisaaliini on melkoisen sattumanvarainen, mutta ei kaikki aivan huttua ole.

Ehdoton lempparini on  valokuvajournalismi. Kurssille oli aivan liikaa halukkaita, kaikki haluaa pimeään huoneeseen läträämään myrkyllisillä nesteillä. Onnekseni tapasin oikeat ihmiset, joilla oli hallussaan salatietoa,  kuten se, mihin aikaan kurssi oikeasti pidetään ja onnistuinkin sitten tunkemaan itseni kurssille parin puolalaisen journalistiikan opiskelijan keralla. Ensimmäistä kertaa yliopistossa opin tekemään käytännössä jotain: aloitamme aivan perusteista opettelemalla käyttämään vanhaa järjestelmäkameraa. Viime viikolla kehitimme ensimmäiset filmit. Alkuvaiheessa filmi ei saa joutua lainkaan kosketuksiin valon kanssa, ja täydellisessä pimeydessä työskentely oli mielenkiintoinen kokemus, on pakko luottaa kuulo- ja tuntoaistiin. Huomenna päästään sitten kehittämään kuvia, ja  näkemään kuinka ylivalottuneita ja tärähtäneitä otoksia lopulta on tallentunut.

 Uusi kamerakaverini maksoi käytettynä 900 korunaa eli noin 40 euroa. Voisin myydä sen takaisin kauppaan kun lähden, mutta olen jo liian kiintynyt siihen, se on melkein täysin manuaalinen, ruokavalio mustavalkofimiä.

Sen nimi on Practica ja se on saksasta niin kuin lempparikolleegakin (Täällä kaikki puhuu kolleegoista, se on melkein yhtä hassua kuin, että naapurini on  joissan piireissä dr.Kalif)

Taidan säästää hassun hauskat anekdootit muista kursseista tuonnemmaksi ja kysyä sen sijaan, mitä (digikameralla otettuja) kuvia halutte nähdä blogissani? Koska olen skeptinen, että kukaan vastaa, jaan lisää mieltäni hämmentäneitä asioita.

1) Menza. Olen syönyt tähän mennessä kerran yliopiston ruokassa. Kortille pitää ladata rahaa ja joissain paikoissa ilmeisti varata ruoka etukäteen. Pääruokalaji oli jonkinlainen makeaa joskaan ei maittavaa pannukakkua, ruokajuomaksi saattoi valita makeaa teetä tai makeaa mehua. Suolatasapainosta puolestestaan huolehti hintaan sisältyvä alkukeitto, jossa killui jotakin joka saattoi olla lihaa. Ainakin minun annoksessani, lihansyöjäystävällinnäni ei käynyt näin hyvä mäihä.

2) Aivan  yliopiston kupeessa on jonkun Kaarlen 1300-luvulla rakennuttama silta,  jota turistit ovat tallanneet siitä asti. Tiedän välillä kadun nimet paremmin kun kuin jotkut paikalliset, mutta eksyn toisinaan edelleeen.

3) Praha on niin maaginen paikka, että täällä katukivetkin elävät. On myös vaikea keksiä paikkaa täällä missä ei olisi koiria. Ne tepastelevat kaduilla ja puistoissa vapaana, matkustavat ratikassa ja metrossa, kurkkivat pubeissa pöytien alta ja rentoutuvat kahvilassa. Kuulemma jotkut tuovat koiransa mukaan jopa punk-keikoille. Hau?

Freedom without Fear

Praha on mahtava paikka viettää päivä ilman suunnitelmaa, ja lähteä spontaanisti seuraamaan sitä mikä sattuu kiinnostamaan. Eilen kiipesiimme Adan kanssa raatihuoneen torniin ihailemaan maisemia ja samalla tsekkiläistä nykytaidetta, hetkeä myöhemmin taas päädyimme osallistumaan antifasistiseen karnevaalikulkueeseen.( Se kuulemma järjestetään Prahassa joka vuosi: http://www.antifa.cz/content/9102010-svoboda-beze-strachu-festival-praha) Tunnelma päihitti Erasmus-bileet 10-0 ja  kynnys tutustua paikallisiin rastapäihin aleni kummasti. Itseasiassa yksi tyyppi soitti juuri, ja pyysi minua ja kämppistäni  lähtemään mukaan taidenäyttelyyn johon sillä on ylimääräisiä lippuja! Wannabe-kuvajournalistina napsin harjoituksen vuoksi myös kuvia. Tykkään kirjavan alternative-väen ja Prahan vanhan arkkitehtuurin kontrastista, joskaan en tiedä kuinka hyvin tunnelman pystyy vangitsemaan ilman teknomusiikin humua.

Tästä voisi rajata tuon kuvaan kävelleen naaman

Illan hämärtyessä myös kuvat sumenivat:

Laitoin nämä sumeat kuvat ihan vaan havainnollistamaan päänsäryn syntyprosessia! Ada siis lähti päänsäryn vuoksi asuntolaan, ja minä taas löysin itseni  katsomasta tsekinkielistä improvisaatioteatteria yliopiston kellaripubissa. Kyllä,  vain Tsekissä on mahdollista, että yliopiston rakennuksessa saa ostaa olutta. Olin myös todennäköisesti ainoa ulkomaalainen, siis se joka ei tajunnut, miksi kaikki muut nauraa.

PS. Seuraavan merkinnän pyhitän yksinomaan kursseille ja opinnoille!

Vysehrad

Olipa vaihteeksi mukava päivä! Olimme kämppikseni Adan kanssa Vysehradin kaupunginosassa, jossa suuri puisto, salaperäisiä käyttäviä ja Goottilainen katedraali haustausmaineen. Tänään siellä oli myös parkouraajia ja ainakin yksi itsensäpaljastelija. Syysilmassa tepastelun jälkeen käytiin syömässä, ja tsekkiläinen täytti massun tehokkaasti. Halusin kokeilla viimein dumpligeja (en tiedä miksi kutsua niitä suomeksi), joita tyypillisimmin syödään gulassin kanssa, mutta koska en ole lihansyöjä valitsin pääruokalajiksi uppopaistettua juustoa ja tartar-kastikkeella. Olen nyt innostunut entistä enemmän oppimaan tsekkiä kun minulla on henkilökohtainen opettaja, tosin saataan omaksua pienen slovakki-aksentin, mutta se kuulemma kuullostaa vain  söpöltä. Metroa odotessakin aika kuluu rattoisasti kun kyselen miten sanoa tämä tai tuo ja opettajallakin on kuulemma hauskaa. Kämppis on  "spolubyblicí", "jdeme metrem" menemme metrolla. Olen myös iloinen kun löysin viime viikolla takin ja myssyn Ziskovista yhdestä Secon hand -liikkeestä. Otin niistäkin kuvan, meidän huoneessahan ei siis ole kuin pikkuriikkinen peili, ja kaikillahan on ikivä minun pärstääni....Eikö?

Huomenna on sitten ensimmäinen luento! Aiheena on Hollywood-elokuvien populismi, ja siihen kätketty ideologia, eli ihan mielenkiintoista  kamaa. Minulla on myös englannin kurssi journalistiikan opiskelijoille, ehkä se on ihan hyödyllinen nyt kun siis sitä täällä opiskelen. Englannin puhuminen menee kuitenkin nykyisin jouhevasti: joskus kuukausi sitten olin vähän epävarma,  mutta nyt kaikki sanoo, että puhun sujuvasti. Jee! Nyt kuuntelen Sigur rosia, joka ei ihan riitä peittämään käytävältä kantautuvaa mölyä, mutta olen alkanut hieman sopeutua. En kyllä tajua miksi kaverien nimien toistelu varioiduilla örinä-äänillä ja huulten pärisyttäminen on niin vinkeää, mutta tanssinan minäkin käytävällä eilen. Dobrou noc!

Kumpi hajoaa ensin, pää vai tämä asuntola?

Kurssivalinnat ja pesukoneet ovat viimeaikoina ryttyileet minulle, ja eilinen päivä oli aivan extrahuono johtuen vähäisiksi jääneistä yöunista. Ravattuani koko päivän ympäri asuntolan portaita milloin märkiä pyykkejä kiikutten ja milloin asuntolakorttia noutaen epätoivo alkoi saada kafkamaiset mittasuhteet. Ei tarvitse siis mennä Kafka-museoon asti. Tänään oli parempi päivä ja sain toimia turistioppaana Jyväskyläiselle kaverilleni, joka on täällä piipahtamassa. Erilainen Praha-kierroksen päätepisteessä esittelin mitä tapahtui tänä aamuna kun hipaisin seinää toiletissamme:

Kaakelit irtosivat. En voinut kuin nauraa, mitähän seuraavaksi, lattia hajoaa alta?  Joku tulee ehkä korjaamaan tämän maanantaina, toivottavasti olen silloin jo löytänyt jonkun enemmän koossapysyvän asuinpaikan. Vai onko vain niin, että minulla on hajottamisen lahja mihin ikinä menen?

Muuten huone ei ole oikeastaan niin paha, olen merkinnyt reviirini taidepostikorteilla ja tsekinkielen fraaseilla.