Mari není v Praze

Viimeisenä päivänäni käytiin viimein Kafkan haudalla Zizkovin juutalaisella haustausmaalla (vihreä metrolinja, asema Zelivského). Vihreät muratit kiemurteli kaikkialla vanhojen hautakivien ympärillä, ilma oli raskas ja tunnelma salaperäinen. Myöhemmin olen varmasti paraskin Praha-vinkkiautomaatti, mutta nyt viimeiset vajaat pari viikkoa olen keskittynyt kummastumaan kotimaasta, ja siitä kuinka erilaisiin asioihin nyt kiinnittääkään huomiota. Tämä blogi oli  kuitenkin blogi ajasta Prahasta, ja se on kunnianarvoisasti vetäytyvä - noh hautakivensä varjoon lepäilemään.

kuva täältä















Mitä pelkään eniten on, että saan iskun päähäni ja unohdan kaiken, mitä kuluneessa noin kymmenessä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua. Vaikka en osaa kuvitella Prahaa parempaa paikkaa viettää elämän huolettomin ja ajoittain holtittominkin vuosi paradoksaalisesti juuri Praha oli minulle myös vastoinkäymisten näyttämö - sarjassamme hetkiä, jotka opettivat minulle paljon itsestäni, mutta joita ei onneksi tarvitse elää enää uudelleen.

Prahan tunnelmaa ja ihmisiä on mahdoton ikivä,  mutta en silti ollut erityisen onneton lähtiessäni. On sanontoja ajasta ja kirjoista ja luvuista, ja tiettyjen ihmisten ja paikkojen kanssa on tunne, että tulee tapaamaan uudestaan Elämä kotona saattaa näyttää samalta kuin ennen, mutta jotain ratkaisevaa omassa pääkopassa on tapahtunut. Toivon, että olen muuttunut sopivassa määrin sellaiseksi, että elämä on jännittävää mihin se viekään. Suomeen palattuani tein mm. seikkailuretken Helsingin lähiöihin.

Kun vietimme läksiäsiäni Riegovy Sadyssä (Puisto Vinohradyssa, Italska-ratikkapysäkki)  ihmiset laskivat ilmaan lyhtyjä jotka leijailivat Prahan ylle pimenevässä illassa. Siihen mielikuvaan haluan jäädä, mutta hei ! Jos olet esim. lähdössä Prahaan vaihtoon ja kysyttävää ilmenee, älä hesitoi kommentoida tänne tai lähestyä s-postilla mahehati (at) jyu.fi



Kiitos lukijat, ja anteeksi tämä epäsuhtainen sekameteli!

<3: Mari

taasen

Pitääpä tehdä pikainen uusintapäivitys: uusi kämppikseni onkin aika siisti. Lähdin tänään keittiöön hakemaan voileipää ja pädyin puhumaan sekaisin kahdella heikoimmista kielistäni tsekiksi ja unholaan vaipuneella espanjalla. Tyyppi on kotoisin Venezuelasta ja sillä on pieni tytär ja ylläripylläri se on dj.

Onhan se nyt vähän ulkopuolista linnoittautua Norton anthologyn (<3) kanssa kirjoittamaan esseetä feminismistä ja  huumorista ( vaikka onhan rattoisaa sekin!) kun toiset juo kaljaa ja heittää läppää tsekiksi ilmeisesti ainakin espanjalaisista kurkuista, mutta osallistuminen on aika vaikeaa kun ymmärtää sieltä täältä, mutta ei osaa itse muodostaa lauseita. En kyllä ikinä olisi arvannut asuvani näin monikulttuurisessa asunnossa, jossa olen itse ainoa englannin taitoinen. Safir-koira se sentään puskee edelleen kylkeen ja työntää kuononsa juurikin nyt kuonoaan mun silmään. Jokatapauksessa fiilis täällä on kiva nyt, jotenkin eläväisenpää!

Huomenna pitää olla aktiivinen päiväsaikaan, ja mm. käydä hakemassa makuupussi, kirjoittaa se essee,  ja nähdä jotain olennaisia ihmisiä. Sitten pitää valmistautua henkisesti heräämään viideltä melontaretkeä varten. Aika menee niin nopeasti. Välillä on pikkuisen koti-ikävä, joskus taas harmittaa hirveästi, että kaikki tämä loppuu niin pian.

Katin rupuisemmalla kamerallaan näppäämät saa nyt välittää tunnelmia lopunajoista.

jou, jotain tapahtuu

Elämä on nykyisinkin outoa.

1) Naapurihuoneeseen muutti eilen joku ganstaräppärin tyyppinen tumma heebo. Käytiin tutustumiskeskustelu tsekiksi, mutta íhan mukavalta vaikutti. Päivän aikana oon oppinut, että tyyppi jättää tiskinsä altaaseen ja kuuntelee non-stoppina rasittavaa musaa. En oo varma, mutta luulen, että se itse räppäsi biitin päälle. Pissapoika Safir-koira jää kyllä nyt ärsyttävyydessä kakkoseksi. Onneksi voin paeta parvekkeelle tai puistoon!

2) Sain todistuksen, että olen _luennoinut_ yliopistolla. Joo, minulla ei ole edes kandia tehtynä, mutta kävin heitää vähän settiä ulkomaisessa yliopistossa. Suomen puhekielen ja kirjakielen erot, jou mään.


EDIT: Tässä vielä Vltavan piraatit polkuveneessä. Kerrankin tuntui loogiselta tervehtiä ihmisiä huudahtelemalla "Ahoj!"

Palaute

Lukijapalaute: "Sun blogi on hyvä, kun se ei ole yhtään syvällinen. Kirjoitusvirheet on tosi hauskoja. "
Kirjallisuus ja suomen kieli, oikea ala!

Palaute entiseltä kämppikseltä: "Tuhosit elämäni"

Kaiken kuultuaan vuokraisäntämme päätti potkia kiskuri-kämppikseni ulos asunnostaan ja nyt hän on ongelmissa laskujensa kanssa. Minulla kaikki lopulta järjestyi taas tosi hyvin. Huiput uudet tsekkikaverini löysivät kantoivat  minulle sängyn ja nojatuolin. Olen muutenkin ihan iloinen tuplasti  itseäni kookkaamista kavereistani, sillä kämppikseni reaktio - noh pysäyttävää, vaikka aivan kohtuutonta tietenkin. Omasta elämästään on otettava vastuu, ja on aika turhaa syyttää jotain ulkomaalaista vaihtarityttöä, joka vaan sisuuntuessaan piti oikeuksistaan kiinni  - ja vuokraisäntäni saattaa myös olla aika viisas mies, muuten.

En ole edes kirjoittanut jääkiekosta, mutta Tsekki on todennäköisesti toiseksi paras maa juhlia Suomen maailmamestaruutta, jääkiekko kun on kuitenkin iso juttu myös täällä. Täytyy kuitenkin sanoa, että itse missasin hulabaloon aikalailla!

Nyt odottelen pikkuista siskoani Kati-karpaasia saapuvaksi, ja sitä ennen sukellan vielä toviksi kirjallisuuden ja identiteettien ihmeelliseen maailmaan. Vastoinkäymisteni takia sain lisäaikaa kirjoittaa esseitäni.
Psykologian professori myös soittelee aika ajoin olenko ok. Ja kyllä, olen ok.

Kesäkuussa odottaa vielä melontaretkin pitkin Vltvaa ja reissu Berliiniin saksalaisen, itävaltalaisen ja kahden tsekkiläisen kaverin kanssa. Jossain sen jäkeen häämöttää kotiinpaluu. Ensi syksynä tuutoroin vaihto-opiskeljoita Jyväskylässä, eli ympyrä sulkeutuu.

Pahikset ja hyvikset, eli opettavainen kertomus

 Tulin tänne oppimaan elämää, ja niin tein. Ainakin sen,  että sellaiset kliseiset sanonnat kuten "onni onnettomuudessa"  ovat harvinaisen totta. Lukekaa silti eteen päin tarina on hyvä, ja olen kursivoinut opettavaiset kohdat.

Vastoinkäymiset eivät jääneet yölliseen murtovarkaaseen.Olin jo kiertämässä tsekkitoverini kanssa etsimässä paikkaa jostakin Prahan säällisemmästä opiskelija-asuntolasta, mutta virka-ajat eivät taas olleet armeliaita.

Palattuani yhdestä yöpaikastani Zizkovista havaitsin, että sähköt olivat poikki.  Sitten sain muutaman mutkan kautta tietää, ettei Lucia ( juuri nyt paikkassa x, ehkä Italiassa, mutta mikä on todistajien mukaan epäuskottavaa) ollut maksanut sähkölaskua.  Kiukustuin lopullisesti, varsinkin kun alkoi näyttää ilmeiseltä, että sama henkilö oli myös vastuussa mahdollisesta oven aukijättämisestä.

Onni onnettomuudessa olin tutustunut alakerran naapuriini taannoisen kylpyhuone-episodin takia (ks. merkintä Suomi-kadun sauna) Tämä oli pyytänyt minua kertomaan ennen kuin muutan pois. Asiat alkoivatkin tästä selvitä. Menimme vuokraisännän pakeille alakerran Saunalle (Kyllä, sama mies omistaa talon ja  pyörittää myös saunaa) ja naapurini tulkkasi tilanteen. Sellainenkin selvisi, että kaunis kämppiksemme oli todellakin kiskonut meiltä idiootti-Erasmuksilta ylihintaa ja asunnut itse ilmaiseksi.

Onni onnettomuudessa vuoraisännällä oli vapaa huone korttelin päässä, ja kun kukan ei enää pihistä vuokrassa, se on  melkoisen halpa. Suomityttö muuttikin siis Meksikoon ja vielä samana iltana - lisää hassunhauskoja katuja maan nimillä. Uusi kämppikseni  Honza vakuutettiin kaikipuolin hyväksi tyypiksi. Tosin sellainen pieni mutta: hän ei puhu englantia. Honza ilmaantuikin pian paikalle Penen, nätin koiransa kanssa ja vastusteluista huolimatta uusi elämänvaihe sinetöitiin  Finlandia-paukuilla. Lähdettin saunan työntekijän Martinin kanssa muuttamaan kamojani; nauroin operaation aikana yhtä paljon kuin nähdessäni ensikertaa Hostivarin asuntolan. Myöskin  Vanhassa huoneessani oli tuohon aikaan illasta jo melko pimeää, ja oli melko absurdia heitellä kamoja matkalaukkuun, jälleen kerran.

-Päiviä kului jotenkin johonkin-

Tänää olin  takautuvasti kovin kovin ahdistuksissani kaikesta, ja myös siitä etten voinut selittää Honzalle miksi pillitän. Huoneeni huonekaluttomuus ja huomenna odottava tentti, johon en ehtinyt kaiken tämän keskellä lukea eivät varsinaisestui luoneet lohtua. 

Onni onnettomuudessa parveke-naapurini huomasi ankean olotilani, ja sitten löysinkin itseni
... no taas viinapaukun ääressä. Onpas moraaliton kertomus, pitää tähdentää, että juotiin myös teetä. Naapurini sairaalateknikko-opiskelija  Jacob oli ollut itse vaihdossa joten puhui englantia (!) Hän myös tunsi tarinani kaikki aiemmat henkilöt ja oli myös töissä saunassa. Luulin asuvani suurkaupungissa, mutta kaikki lopulta kietoutuu kotoisasti saunan ympärille, ja ihmiset tuntevat toisensa näillä kulmilla.  Huomenna saatan saada uusien kaverieni avustuksella jopa sängyn! Se on kuulkaas melkoista luksusta.

Jacobin tyttöystävä Martina  on elävä todiste ns. Saksa-sukupolvesta. Kun vallankumouksen jälkee kouluissa ei enää haluttu opettaa venäjää, tilalle tuli saksa, sillä englannin taitoisia opettajia ei yksinkertaisesti ollut.
Mutta näissä olosuhteissa tsekkinikin uhkaa parantua, siis mukavien englannin taidottomien ihmisten kera, ja  kuulin hämmentävän faktan, että aksenttini on hyvä.

Fraasiarkkuni ei silti ole ehtymätön. Palattuani seinän tälle puolen kommunikoitiin myös Honzan kanssa. Miten? Be-loved Google s
translator! Kirjoitin, että olen okei, ja että meillä on kivat naapurit.
Honza kirjoitti takaisin, että lähtiessäsi sulje keittiön ovi ettei Safir mene sotkemaan paikkoja. Nyökyttelin, ja  sitten sanottiin dobrou noc!

Lopullinen opetus on siis se, että vaikka maailmassa on mitä ilmeisemmin ikäviä ja pahantahtoisia ihmisiä, avuliaita ja ystävällisiä hyviksiä vaikuttaisi olevan ainakin yhtä paljon.

uneton painajaishuoneessa

Olen ollut pakolainen ja punkannut viime viikon kaverien luona vanhassa kaupungissa ja Holesovicessa. Nyt kauhunhetkistä on kulunut viikko, ja palasin kotiin painajaishuoneeseeni. Kun normaalit ihmiset nukkuvat, Mari rakentaa ansan pyykkitelineestä ja kirjoittaa loppuyön esseetä päiväunien voimalla. Milan Kundera ja performatiivisuus, täältä tullaan.

Olen koittanut eheytyä: käynyt uimassa (kiitos uimahallin ulkoaltaan, rusketusraidat ovat jo realiteetti)  ja juoksemassa Hostivarin metsässä, parantamassa maailmaa cafe Slaviassa, konsertissa Palac Akropolisessa ja nykybaletissa kansallisteatterissa. Ostin jopa lehtiön, ja menin piirtämään Vltvan rantaan.

Silti säikyn, kun joku lähtee jouksemaan ratikan perään. Yöllä säpsähtelen jn jokaista pientä narahdusta ja ensimmäisenä yönä aloin kirkumaan kun ystäväni (joka onneksi päätti, ettei hänestä tulekaan sotajournalistia!) nousi mennäkseen vessaan. Perusjuttu vaihtovuonna? Post-traumaattinen stressireaktio ja silleen.

Sain  muuten tarjouksen huoneesta, jossa asustaisi myös ranteenpaksuinen 90 cm käärme .
En tiedä nukkuisinko paremmin.

Pahoitteluni, että puhun tässä merkinnässä vain itsestäni, mutta ehkä se on ihan okei. Tämä vappuinen kuva saa luvan lohduttaa (minua!): Olutta, saippuakuplia ja syönkin samanaikaisesti.

Kuvan on ottanut Inkeri ja  vein sen sitten kivasti facebookista. Katsokaa täältä kuvia Prahasta: http://kultainenkaupunki.blogspot.com/ Oma kamerani on parhaillaan kaupan jossain hämärässä Basaarissa.

Draama ei lopu: murtovaras

Voihan luoja. Sydän pamppailee vieläkin, vaikka melkein jo pysähtyi.


Heräsinpä viime yönä siihen, että huoneessani oli joku. Aloin kiljua. Murtomies alkoi kiljua myös. Hän syöksyi ulos ovesta ja syöksyin perään. Kuten tutut tietävät en todellakaan pääse kooltani karpaasisarjaan, mutta yritin pysäyttää pakenijan ovensuussa. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinnyt juuri ajatella. Kerrankin tavastani reagoida nopeasti oli hyötyä. Sain takaisin puhelimen ja taisin tulla töytäistyksi lattialle, ruhjeita tuli  ja kyynärpää kolahti ikävästi.


Käsilaukkun mukana katosi kamera ja lompakko, opiskelijakortti ja visa electron. Passihan oli mitä turvallisesimmin kirjoituspöydän kulmalla, mutta onneksi vuokran maksuun tarkoitetut rahat olivat kätkössä: pitää nyt jotenkin venyttää niitä, kunnes siskoni tulee kuun lopussa.  Luentomuistiinpanot, kalenteri, On the Road (kirjan lainannut henkilö saa arvostaa, että palautan sen melkein vahingoittumattomana)  levisivät rappukäytävään.



Onneksi kaikki kämppikseni olivat kotona. Poliisi tuli pikaisesti ja sitten olin keskellä tsekkiläistä poliisisarjaa.
Asunnon vanhanaikainen lukko oli helppo saada auki, mutta on todennäköistä, että tyypillä on ollut avain rappukäytävään. Ovet ovat nyt päivällä jatkuvasti auki, kun taloon rakennetaan hissiä.
Murtoveikko oli riisunut kenkänsä eteiseen, ja jättänyt ne paetessaan. Itseasiassa aika hauskaa, mitä tehdä murtovarkaan kengille? Lisäksi hän Lucian mukaan hän sitä paitsi  huusi minua kovempaa, en tiedä mitä, enkä millä kielellä, ei siis mikään ruudinkeksiä kuitenkaan.

En nyt tiedä onko tämä loppuhuipennus tarpeellinen. Kansainvälisessä palvelussa sanoivat, että ensimmäistä kertaa kuulevat moista. Välillä  tuntuu, että joku ihan muu vastuuton henkilö kirjoittaa tarinaa vaihtovuodestani ja juuri kun kaikki näyttää asettuneen aloilleen seuraakin taas uusi mutkistuminen. Olen ollut tänään hieman vainoharhainen. Edellinä iltana Lucernan kahvilassa joku tuntematon tilasi pöytäämme kuohuviinipullon ihan kuin elokuvissa ja aloin jo laskelmoida, että kyllä tässä on pakko joku yhteys piillä.

Ei se mitään, jos kukkaro olisikin viety jossain vanhankapungin turistirysässä. Olisi tietenkin harmittanut. Mutta se, että joku  vieras ihminen tunkeutuu kotiin keskellä yötä, ilmestyy jostain ja katoaa, on jo sen verran karmivaa, ettei elämä tunnu ainakaan tänään samalta kuin ennen.


Alakerran naapurinu kävi kertomassa, että aiemmin hänen asuntonsa oli puhallettu täysin huomattavasti turvallisemmista ovista huolimatta, ja näytti hälytintä joka turvaa unirauhan. Vuokraisäntä sentään lupasi, että saan tästä lähtien käydä saunassa ilmaiseksi, olen kyllä rentoutuksen tarpeessa. Nukun vielä sielä yöni kolmen keittiöveitsen veitsen kera. (Kaikukoon tämä sitaatti niille, jotka ovat kuulleet legendan hullusta suomalaistytöstä, jota muuten lepytettiin vappuaamunakin ruusuin, kun oon niin pelottava. Aika usein suorastaan raivokas, että hus hus vaan murtoveikot!)

ps. Teksti jäi nyt oikolukematta, vaikka ihan kuin muutenkaan sitä tekisin, hahaa...

pps. Jos nyt vielä jotain positiivista pitäisi repiä, niin tunnen naapurini täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa!