Heräsinpä viime yönä siihen, että huoneessani oli joku. Aloin kiljua. Murtomies alkoi kiljua myös. Hän syöksyi ulos ovesta ja syöksyin perään. Kuten tutut tietävät en todellakaan pääse kooltani karpaasisarjaan, mutta yritin pysäyttää pakenijan ovensuussa. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinnyt juuri ajatella. Kerrankin tavastani reagoida nopeasti oli hyötyä. Sain takaisin puhelimen ja taisin tulla töytäistyksi lattialle, ruhjeita tuli ja kyynärpää kolahti ikävästi.
Käsilaukkun mukana katosi kamera ja lompakko, opiskelijakortti ja visa electron. Passihan oli mitä turvallisesimmin kirjoituspöydän kulmalla, mutta onneksi vuokran maksuun tarkoitetut rahat olivat kätkössä: pitää nyt jotenkin venyttää niitä, kunnes siskoni tulee kuun lopussa. Luentomuistiinpanot, kalenteri, On the Road (kirjan lainannut henkilö saa arvostaa, että palautan sen melkein vahingoittumattomana) levisivät rappukäytävään.
Onneksi kaikki kämppikseni olivat kotona. Poliisi tuli pikaisesti ja sitten olin keskellä tsekkiläistä poliisisarjaa.
Asunnon vanhanaikainen lukko oli helppo saada auki, mutta on todennäköistä, että tyypillä on ollut avain rappukäytävään. Ovet ovat nyt päivällä jatkuvasti auki, kun taloon rakennetaan hissiä.
Murtoveikko oli riisunut kenkänsä eteiseen, ja jättänyt ne paetessaan. Itseasiassa aika hauskaa, mitä tehdä murtovarkaan kengille? Lisäksi hän Lucian mukaan hän sitä paitsi huusi minua kovempaa, en tiedä mitä, enkä millä kielellä, ei siis mikään ruudinkeksiä kuitenkaan.
En nyt tiedä onko tämä loppuhuipennus tarpeellinen. Kansainvälisessä palvelussa sanoivat, että ensimmäistä kertaa kuulevat moista. Välillä tuntuu, että joku ihan muu vastuuton henkilö kirjoittaa tarinaa vaihtovuodestani ja juuri kun kaikki näyttää asettuneen aloilleen seuraakin taas uusi mutkistuminen. Olen ollut tänään hieman vainoharhainen. Edellinä iltana Lucernan kahvilassa joku tuntematon tilasi pöytäämme kuohuviinipullon ihan kuin elokuvissa ja aloin jo laskelmoida, että kyllä tässä on pakko joku yhteys piillä.
Ei se mitään, jos kukkaro olisikin viety jossain vanhankapungin turistirysässä. Olisi tietenkin harmittanut. Mutta se, että joku vieras ihminen tunkeutuu kotiin keskellä yötä, ilmestyy jostain ja katoaa, on jo sen verran karmivaa, ettei elämä tunnu ainakaan tänään samalta kuin ennen.
Alakerran naapurinu kävi kertomassa, että aiemmin hänen asuntonsa oli puhallettu täysin huomattavasti turvallisemmista ovista huolimatta, ja näytti hälytintä joka turvaa unirauhan. Vuokraisäntä sentään lupasi, että saan tästä lähtien käydä saunassa ilmaiseksi, olen kyllä rentoutuksen tarpeessa. Nukun vielä sielä yöni kolmen keittiöveitsen veitsen kera. (Kaikukoon tämä sitaatti niille, jotka ovat kuulleet legendan hullusta suomalaistytöstä, jota muuten lepytettiin vappuaamunakin ruusuin, kun oon niin pelottava. Aika usein suorastaan raivokas, että hus hus vaan murtoveikot!)
pps. Jos nyt vielä jotain positiivista pitäisi repiä, niin tunnen naapurini täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti