Egypti yläkerrassa

Eilen olin  käymässä Egyptissä... Tai siis kahdeksannessa kerroksessa. En ole voinut poistua asuntolasta mihinkään, sillä sillä olen edelleen sitkeän nuhakuume ei hellitä. Olin niin onnekas, että hortoilin portaan ylös ja päädyin viettämään koko illan ja iltapäivän kokaten mukavassa seurassa. Tai no, lähinnä katsoen vierestä kuinka traditionaalinen egyptiläinen ruoka valmistuu... Harmi, etten muista ruokalajin nimeä, mutta se koottiin kerros kerrokselta: ensin riisiä, sitten pastaa, mausteista kastiketta, tomaattista kastiketta ja rapeaksi paahdettua sipulia. Nom nom ja kaikki täysin vegaanista, mikä onni Tsekissä, lihansyöjien maassa!  Suitsukeet ja egyptiläinen musiikki täydensivät tunnelman. Mustafa, jota Hostivarin valtiaaksikin tituleerataan, on lääketieteen jatko-opiskelija, joka on asunut asuntolassa jo pari vuotta. Hänellä on huoneessaan jopa pieni akvaario! Itseasiassa muu kokkausseurani oli lääketieteen opiskeljoita, eli hakeuduin nuhani kanssa oikeen seuraan. Ääneni kuitenkin vaipui vaipumistaan, en osaa pidättäydyä puhumasta,  ja vaikka inkivääritee avasinkin röörejä aika tehokkaasti, se on nyt lähestulkoon mennyt kokonaan.

 Minulla on muuten kertoa yksi loistava esimerkki kulttuurieroista: Irlantilainen tyttö ja egyptiläinen poika keskustelevat kiroilusta. Irlantilainen rakastaa sitä: "Your mum's your dad and your dad is a stransvestite"   hän opettaa meille ja kutsuu ystäväänsä nimellä  "dick" silkasta rakkaudesta. Egyptiläiselle nimittely on tabu sillä yhteisöllissä kulttuurissa loukkaus ulottuu koko perhekuntaan.Opin myös, että f-sanan asemasta Irlantilaiset inhoavat  b-sanaa, eli he ovat tarkkoja siitä, etteivät ole brittejä. Egypti sen sijaan on kansallisuuksien sulatusuuni niin kuin on ollut jo tuhansien vuosien ajan: niin pain kuin opit arabian, sinusta tulee egyptiläinen.

Palatakseni painuneeseen ääneeni, olisin halunnut mennä nukkumaan suhteellisen aikaisin siinä kahdentoista maissa. Kun palasin omaan kerrokseeni käytävä kuitenkin oli täynnä laulavia ja mekastavia ihmisiä ja tupakansavua. Tympäännytti, kun en halunnut olla ilonpilaaja, mutta olin kuitenkin levon tarpeessa ja kaipasin hetken hiljaisuutta. Palasin Egyptiin, jossa ihmiset istuivat kyntilän valossa, ja jossa minun ei tarvinnut koittaa huutaa melun yli seksikkään käheällä noita-akka-äänelläni.

Lopulta ummistin silmäni omassa pedissäni, joskin sitä ennen kävin mm. vetämässä espanjaa ja englantia sekoittaneen räppiesityksen tuossa käytävässä.Yritin sanoa puuttuvalla äänelläni hitaasti ja selkeästi, että olisitteko hiljempaa, mutta ne kutsui minua EMINEMIKSI. Kiitti! Meillä olisi ollut tänään aamulla klo 8 retki Karlteinin linnaan , mutta sateen ja kipeyteni vuoksi olisin varmaan joutunut skippaamaan sen joka tapauksessa.

la vida Erasmus

Mari on kipeä vol. 2. Auttaisiko kuuma pivo (siis olut) hunajan ja sitruunan kanssa? Kielikurssilla jotkut kokeilivat tätä puolalaista tapaa.


Kirjauduin sisään SIS- järjestelmään katsomaan kursseja ja sain tietää, että opiskelualani täällä on Media ja viestintä. Hyväksymiskirjeessäni luki siis ainostaan tiedekunnan nimi, Faculty of social sciences. Odotan ainakin valokuvajournalismin ja globaalin viestinnän (tai kommunikaation, mutta se kuullostaa jotenkin hölmöltä suomeksi)  kursseja, jotka valitsin learning agreementiin jo aiemmin. Aion mennä hengailemaan myös Philosophy and arts - tiedekunnan piknikeille ja hain kansainvälisestä palvelusta sellainen keltaisen lipakkeen, jonka kanssa voin mennä senkin kursseille. Molempien tiedekuntien rakennukset ovat keskustassa lähellä Vltvaa ja Kaarlen siltaa, siis keskellä kauneinta Prahaa.

Tällä hetkellä tuntuu, etten asu oikeassa Prahassa vaan paremminkin kaupungin ulkopuolella pikku-Espanjassa. Kyllä, olen opiskellut hiukan espanjaa ja tunnen tosi huippuja espanjalaisia, mutta.... Alkuinnostuksen jälkeen olen alkanut tuntea oloni erittäin ulkopuoliseksi täällä. Espanjalaiset eivät puhu englantia vaan espanjaa, ja he puhuvat sitä liian nopeasti, että ymmärtäisin. He siis puhuvat keskenään, ja he puhuvat lujaa. Heillä on living la vida Erasmus t-paidat. He tulivat kaikki yhdessä, ja heitä on paljon, huhun mukaan jopa puolet Erasmuksista.Eilisen espanjalaisen illan, fiesta fiestan aikaan klubi oli kuulemma niin täynnä, ettei sinne mahtunut enää lisää ihmisiä sisään. Mitä jos kerros olisi täynnä suomalaisia ja illan ohjelmassa olisi "suomalainen ilta", miksi lähtisin ulkomaille ylipäätään?
 
Käänteisesti olen saanut tilaisuuden reflektoida suomalaista identiteettiä. Yhtä Irlantilaista siteeraten kukaan ei oikeastaan vihaa suomalaisia. Vai oletteko koskaan kuulleet moisesta? Luulen, että se on totta, sillä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu sisäänrakennettuna halu olla häiritsemättä ketään.

Viikonloppuna tuleva kämppikseni Martyna saapuu Puolasta! Hän pyysi minua kirjoittamaan englanniksi tai mikä vielä parempaa...Tsekiksi. Valitettavasti tsekkini on surkeaa, mutta ehkä seuraavan kerran kirjoitan vaihteeksi englanniksi.



 Stranslation: This weekend my new roommate Martyna  is coming  from Poland! She asked me to write in English or what would be even better... in Czech. Unfortunately my Czech is  awful, but maybe I'll write in English  next time, just for a change.

Pronomineja ja särkynyttä lasia

Tänne kirjoittaminenhan on hauskaa, varsinkin kun nyt kun vietän nuhaista lökäpöksypäivää. Muut kerroksesta lähtivät jollekin ilmaiselle sightseeingille, mutta päätin jäädä lepäilemään, sillä kylmät yöt iski näköjään viiveellä. Asuntolassakin on puolensa, jos täältä ei olisi tunnin matkaa keskustaan, voisin ehkä jopa haluta jäädä tänne. Täällä voi raahautua keittiöön kurkkukipuisena keskipäivän zombina ja tutustua uusiin ihmisiin. Pikakahvia keitellessäni tutustuin Hollantilaiseen pariskuntaan ja sain kurkkupastillejakin kaupan päälle.

Eilinen ilta venyikin hieman pitemmäksi, sillä tänne pöllähtikin yllättäen vanhoja kunnon kielikurssityyppejä! Siis niitä, jotka eivät asu täällä enää, mutta silti palaavat tänne sydämensä kotiin käytäväbileisiin. Maren, Phil, Alex, Kasha, Javier, Michel....  Tuntuu, että olisin tuntenut nämä ihmiset vuosia, vaikka kielikurssi olikin viime elokuussa. En muista nauraneeni näin paljon sitten paluuni tänne! Tapasin myös yhden skottilaisen filosofian opiskelijan, joka vaikutti siltä, että  sen kanssa voisi oikeasti keskustella.

On muuten mielenkiintoista, että puolankielessä  on kolme vastinetta  englannin "he"-pronominille. Se mitä käytetään riippuu siitä, onko kyseessä elävä mies, kuollut mies vai kenties koiraspuolinen eläin. "She" taas on yksi ja sama kaikissa tapauksissa. Suomenkielen yhteen "hän" pronominiin tottuneena penäsin selitystä, miksi? Omaa äidinkieltään tietenkin vain käyttää, eikä tule ajatelleeksi sisältyykö sen rakenteisiin kulttuurisia arvotuksia, mutta kyllä ne silti jostain syvältä historiasta kumpuavat.


Tässä illan analyyttinen osuus, seuraavaksi kerron toimintaa kaipaaville, että yksi ikkuna rikottiin, ja tuttuni myös loukkasi itsensä lasinsiruihin. Tyyppi oli ravannut ympäri Hostivaria ja koittanut organisoida kaikki yksiin suuriin bileisiin, mikä sitten johti tähän. Sarjassamme, mitä ei kannata tehdä Hostivarissa, hän olisi vaikka voinut päästä hengestään, rannevaltimo oli kuitenkin aika lähellä.

Olen ollut vähän uutispimennossa, mutta en tiedä onko mikään uutistoimisto katsonut aiheelliseksi kertoa, mitä Prahan metrossa tapahtui toissa päivänä. Metrolinja oli poikki, ja kuulin myöhemmin, että ilmeisesti nainen oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä metron alle.

Hmm, minkähänlaisen aasinsillan vetäisin espanjalaiseen iltaan, joka on tänään? Tosin meidän kerroksessamme on on nonstop fiesta joka tapauksessa. Huomenna taas on kuuluisat liikennevalobileet, ja oi, mikä olisikaan enemmän Erasmusta? Sattuneesta syystä en ole kovin innoissani, mutta osallistunen silti. Yksi ranskalainen tyttö on kutsunut muutamia ihmisiä luokseen aloittelemaan, ja luvassa on ranskalaista pannukakkua!

 PS. Tykkään tarinoida niin kuin näkyy, mutta hei, haluisin tietää, että lukeeko kukaan tätä?
Kommentoikaa myös ihmeessä! 

...syy Peggyssä

Olen liian väsynyt ajatellakseni, niinpä ajattelin laittaa tänne kuvallisen koosteen Wienin matkasta, vaikka sitä Prahan ihmeellisyydessä riittäisi hehkuttamista yksistään. Kaarlensillalla ja muualla aamuun asti vaellellen koin pari päivää sitten ehkä yhden maagisimista öistä elämässäni.  Käytävältä kantautuu taas melkoinen puheensorina, mutta ensimmäistä kertaa laiskottaa sosialisoida. Viimeksi kun avasin oven olin saada pallosta pläsiin, kun tyypit oli päättänyt pelata lentopalloa käytävällä. Nyt joku soittaa kitaraa, eli tilanne on stabiili. Ehkä menen siis tunnelmoimaan. Käytännön juttuja: viimein on netti, opiskelut alkaa kunnolla vasta ensi viikolla, ja kävin tänään katsomassa  paria älyhienoa kämppää ranskalaisten tyttöjen kanssa, mutta let's see.

 

Prahalaisnäkökulmasta kaikki on Wienissä vaaleaa, arkkitehtuuri ja hevoset.

Todellisen wieniläiskonin kuniakas ura päätyy lopulta paikallisen erikoisburgerin väliin.

Naapuriraflan tarjoilija tarjoutui ottamaan meistä myös yhteiskuvan tämän vaikuttavan karhun kanssa.

Am nacht.

 

Mozart tortulla. Ei, se ei ole yhdyssanavirhe! siinä se Mozart köllöttää tortun päällä, näettekö?

 

Moikka! Taustalla on Frida, autokin ja vaikka mitä.

              

"only office hours, only office hours"

On hivenen naurettavaa, etten ole vieläkään saanut nettiä enkä sopimusta asuntolaan, vaikka olen periaatteessa asunut täällä jo viikon. Olen jumittunut välitilaan, jossa ole maksanut ja minulla on avain, mutta en ikinä ehdi office hourien aikaan hoitamaan check in'ä päätökseensä. Osaksi syy on oma: en ole pysynyt asemissa jonottaen respan ikuisessa jonossa, vaan teimme kolmen päivän reissun Wieniin. Suosittelen sacherkakkua,  Frida Kahlon näyttelyä ja student acencyn busseja, pako Hostivarista teki hyvää.

Kun tulin takaisin kaikki olikin muuttunut. Kerros oli täyttynyt huipuista espanjalaisista (kiitän kaikesta sydämestäni espanjan kursseja lukiossa... en tiennyt että niistä olisi näin paljon hyötyä Tsekinmaalla)  Mausteena sopassa on yksi italialainen, yksi  mr. Itävalta, vähän tujumpi ripaus ranskalaisia, yksi saksalainen ja yksi suomalainen, aka minä. Ihanat ihmiset olivat ostanut keittiöön kaiken, ja tänään syötiin yhdessä espanjalaista safkaa.

Jaetiin myös tooga. Oi kyllä, syksyn ensimmäiset toogabileet ovat myös tänään, mikä sen parempaa. Päädyttiin leikkaamaan valkoinen  kangas paloiksi, vaikka oishan sellainen monipäinen  yhteistooga ollut aika hieno osiotus yhteisyydestä. On hyvä, että lähelle on sattunut hyviä tyypejä. Isossa Erasmus-laumassa sitä käy sata melko yhdentekevää keskustelua kaavalla "mikä on nimesi - mistä olet -asutko Hostivarissa- mitä opiskelet -- eikö Suomessa ole kylmä?"

Toisen kerran Prahassa, toinen ilta.

Nyt kun olen saapunut Prahaan viikkoa ennen orientaatioviikon tohinaa rakennan täällä pikkuhiljaa omaa elämääni kaikessa rauhassa. Valmiina on tuttuja paikkoja, kourallinen tuttuja ihmisiä, dodry den ja dekuju (päivää, kiitos) On taas kiva matkustaa ratikalla, kulkea ihmisvilinässä ja kapeilla kujilla.

Arkimaanantaina lentokentällä oli paljon salkkuja ja jakkupukuja, sekä yksi vaihtari bisness-matkalaisten keskellä. Ei käy kateeksi, varmasti majoittuvat samanlaisessa mukavassa, mutta hajuttomassa ja mauttomassa hotellissa minne ikinä lentävät. Sinne minne minä menen, siellä ainakin on haju. Kyllä, päätin siis oppia elämää tähtäämällä Hostivar-konkariksi, joka voi ylpeydellä kertoa asuneensa kaikissa kompleksin rakennuksissa, tai sitten etsin edelleen huonetta muualta, kuka tietää?

Muistelen nostalgialla onnenpäiviä kun asuin vielä ykkösrakennuksessa, jossa yleisvaikutelma oli siisti, tai ainakin ennen minua ja silloista kämppistäni Marenia. Kolmosrakennuksen seitsemännestä kerroksesta aukenee kyllä mukava maisema yli kaupungin valomeren, mutta seinissä maali lohkeilee ja kylppärin ovenkahva jää käteen, käytävä se vasta ankea on ja kunnollista peiliäkään ole. ( varokaa vaan, ryhdyn varmaan muotibloggaajaksi ja kuvaan kaikki mahdolliset variaatiot päivän asusta, 20kg matkalaukku on lähinnä vaatteita täynnä) Tämän kaiken olisi kestänyt, mutta sitten menin suihkuun. Se oli rämä, vesi suihkusi holtittomasti ja levisi kylpyhuoneen oven alitse eteiseen aiheuttaen pienen tulvan. Not good. Nyt minulla on siis aavistus hajun alkuperästä; kosteudesta, jossa elämä versoo.

Ihmiset ovat hyvä puoli ja heitä tulee pian lisää. Naapureita ei ole vielä kovinkaan monta, mutta olen tutustunut niihin vähän, ja se piristi kummasti. Kiitos saksalaisen tyypin, pääsin nettiin! En ole myöskään opiskellut espanjaakaan turhaan, sillä kerroksemme espanjalainen puhuu, noh, espanjaa. Hän haluaa oppia englantia täällä, mutta että kuilu paikallisiin voi jäädä melko syväksi.

Asuntolaan on auennut myös ruokala. Menzassa tirisee kana a'la 30 korunaa (1,20 euroa) johon kasvisyöjänä en tietenkään iskenyt hampaitani. Heikonlainen toivo elää, että joskus vielä jotain vihannestakin tiristelisivät. Sen sijaan lempparikasvisravintolaani (okei, ainoaan, missä olen Prahassa käynyt, mutta silti kivaan) Country life'n voi aina, tänäänkin luottaa. Haittapuoli on, että siellä tulee herkästi lapettua lautaselle keko kaikkea hyvännäköistä ja punnituksessa hinta on sitten enemmän kuin piti.

Hain tänään opiskelijakortin. Toimisto oli aivan keskellä vanhankaupungin turistihälinää, ovikin oli ovelasti naamioitu viereisen ravintolan menulla. Jonossa oli vuoronumeroiden mukaan 100 henkeä edellä, mutta paluu parin tunnin päästä osoittautui menestykselliseksi taktiikaksi. Operaation jälkeen kävimme suomalaisen Sannan Kubistisessa kahvilassa ja tuntui taas oikein mukavalta olla Prahassa. Ajattelimme kuitenkin tehdä muutaman päivän reissun toisaalle, suunta hahmottuu sen mukaan missä bussissa on tilaa.