Olen Mari, ja olen Prahassa, jossa tulen viettämään tulevan syksyn ja mahdollisesti myös kevään jos byrokratia suo. Olen ollut nyt kolme viikkoa yliopiston järjestämällä EILC-kielikurssilla, ja kielen opiskelun ohella meillä on ollut myös runsaasti muuta kulttuuripainotteista ohjelmaa mm. retkiä ympäri Tsekinmaata. Jo tähän väliin on pakko mainita, että oluella on sattumoisin merkittävä osuus tsekkiläisestä kulttuurissa. Tsekin sana ´pivo´ on on näpäryydessään päihittänyt kaikki muunkieliset vastineensa ja ´Na zdaví' (terveydeksi) kaikuu asuntolan käytävillä.
Juhlimisen ja turistina tallustelun ohella arki on alkanut hahmottua, se on vain astetta haasteellisempaa kielipuolisuudesta ja asuinpaikasta johtuen. "Praha on kaunis kaupunki" on klisee, joten on oikein piristävää, että kotimme, kommunismin perintöä henkivä asuntolakompleksi Hostivař näyttää meille hieman toisenlaisen puolen Prahasta. Vaikka huoneen jakaminen ei haittaisikaan, erityisesti ruuanlaitto on täällä suuri haaste, niinpä useimmat meistä haluavat varsinaisten opintojen alettua asua jossain muualla.
Toivottavasti ensi viikolla on onnea kämpän metsästyksessä, sillä sen jälkeen kielikurssi on ohi ja teen kai jäähyväisvisiitin Suomeen. Yhden asuntohankkeen karahdettua ajattelin, että voisin majailla täällä vielä kuukauden ja odotella, että se unelmien kämppä tupsahtaisi eteen.Tajusin kuitenkin, että tiedekunta joka minut on avosylin ottava vastaan sijaitsee tunnin ratikka-metro-sompailun päässä Hostivařista.
Tuo tiedekunta on muuten jostain syystä Faculty of social sciences, vaikka pääaineeni onkin kirjallisuus; vaan ei siinä mitään, kyllä Machiavelliakin lukee. Haluan yleisesti haistella täällä uusia tuulia, oppia elämää ja olla sitten vaihtoajan jälkeen viisaampi päättämään mitä seuraavaksi.
Kaksi näköalaa: Prahan linnasta ja Hostivařin ikkunasta.
