Onko minulla koti-ikävä? Siitä ehkä oireena on se, että muutin Finská-kadulle Vrsovicen kaupunginosaan. Alakerrassa on finská klubu ja jopa sauna.Luukku on kovin opiskelijatyylinen, ja minulla on kolme kämppistä. Lucia on tsekki, Julie ranskalainen ja Mia bittbull-terrierri. Huoneeni on noin tuplasti isompi kuin edellinen, mutta hytisen täällä kylmissäni: vanhaa taloa ei ole rakennettu näille keleille.
Lisää ihanasta Suomi-nostalgiasta: kaupasta saa täällä Finská chleba- nimistä leipää, joka muistuttaa hieman ruisleipää. Silloin kuin asuin Hostivarissa päiväni pelasti jättimäinen rakennusfirman mainos, jossa luki KOTI Hostivar. Nyt luukutan sitten Ultra Brata, Juicea ja SMG:tä, tälläisiä kesäöitä ja hiihtämistä Seurasaareen.
Yksi pieni juttu on kuitenkin aika olennainen. Ikävöidessäni ajattelen lähin Suomen kesää, talvi on täällä tänä vuonna ihan yhtä kylmä ja pimeä, - 20:ssä on käyty. Puolalaisen illan päätteeksi minun oli jäätävä yöksi Hostivarin asuntolaan, koska ratikat eivät lumen takia kulkeneet: kiitän puolalaista vieraanvaraisuutta!
Minulla ei ole vielä varmuutta siitä, että jään tänne ensi lukukaudeksi: olen tosin kysynyt täältä ja Jyväskylän päästä, että ainoa mitä minun tarvitsee tehdä on täyttää paperit. Haluan kuitenkin vaihtaa tiedekuntaa, ei ole mitään järkeä haalia hajainaisia kursseja toistakin lukukautta. Elokuvatutkimuksen proffa on lähtenyt lipettiin täältä oluen luvatusta maasta, joten sitä en pääse edelleenkään opiskelemaan. Haluan siis opiskella kirjallisuutta ja löytää sen kandin aiheenkin. Mikään ei oikeastaan ole mennyt putkeen täällä. Paitsi, että hetkeäkään ei ole ollut tylsää, olen tavannut mahtavia ihmisiä ja opinnut itsestänikin aika tavalla.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kuinka minut pois pois potkittiin
Nytpä on asiat niin, että pitäisi aina muistaa koputtaa puuta. Eilen vitsailin huolettomasti kodittomuudesta.
Hissi ei toiminut, rappusten ovi oli lukossa, eikä puhelinkaan toiminut, mutta tästäkin katastofista selvittiin, enkä edes kuollut pakkaseen, vaan muutaman tunnin jälkeen tapasin kämppikseni kadulla. Illalla avasin sähköpostini ja sain kuulla että olen koditon Prahassa.
Vaikka tämä asunto on viihtyisä, siisti ja eritäin hyvällä paikalla, ilmapiiri on ollut kovinkin ahdistava. Alakerran pariskunta ei ole ollut kovinkaan ystävällinen, he tuskin tervehtivät. Olisin mielläni kuullut etukäteen kirjoittamattomista säännöistä, kommunikoida ihan, enkä saada nihkeän kalseaa e-mailia. Naapurihuoneen brittiopettaja on valittanut minusta ja koska neiti Jemma on pitkäaikainen vuokralainen, häntä ei ole varaa menettää. Punaisia hiuksia kylppäriin jättävän opiskelijan (yours truly) on lähdettävä. Olin erittäin järkyttynyt: suurimmat rikkeeni kun olivat alkuvaiheessa keittiöön jättämäni tiskit ja sosiaalinen elämäni, raskauttavimpana kolmen meluisahkon ystäväni kutsuminen tasan sen yhden kerran.
Minun on aika pakata kimpsuni, jälleeen. Kävin jo katsomassa yhtä asuntoa tänään, joka on syvemmällä Zizkovissa noin 20 min keskustasta. Vuokraisäntä oli mielettömän mukava ja symppis, etäisyys kuitenkin hieman kismittää. Pystyisin jättämään kamani sinne ennen joulua, huone on noin tuplasti suurempi ja aavistuksen halvempi. Tällä kertaa haluan kuitenkin tavata kämppäkaverit etukäteen!
Tänään on vuorossa puolaisia perinteitä ja tulevaisuuden ennustamista Sant Andreaksen päivän kunniaksi. Ohjeistus oli tuoda omena, kynttilä ja vanha avain. Sulaneesta steariinista pitäisi sitten muodostua tulevan aviomiehen pää tai jotain, aika siistiä. Muuan kyproslainen ennusti minulle korteista taannoin huonoa onnea rakkaudessa, mutta kehno tuuri on säteillyt näemmä sittenkin asuinjärjestelyihin.
Hissi ei toiminut, rappusten ovi oli lukossa, eikä puhelinkaan toiminut, mutta tästäkin katastofista selvittiin, enkä edes kuollut pakkaseen, vaan muutaman tunnin jälkeen tapasin kämppikseni kadulla. Illalla avasin sähköpostini ja sain kuulla että olen koditon Prahassa.
Vaikka tämä asunto on viihtyisä, siisti ja eritäin hyvällä paikalla, ilmapiiri on ollut kovinkin ahdistava. Alakerran pariskunta ei ole ollut kovinkaan ystävällinen, he tuskin tervehtivät. Olisin mielläni kuullut etukäteen kirjoittamattomista säännöistä, kommunikoida ihan, enkä saada nihkeän kalseaa e-mailia. Naapurihuoneen brittiopettaja on valittanut minusta ja koska neiti Jemma on pitkäaikainen vuokralainen, häntä ei ole varaa menettää. Punaisia hiuksia kylppäriin jättävän opiskelijan (yours truly) on lähdettävä. Olin erittäin järkyttynyt: suurimmat rikkeeni kun olivat alkuvaiheessa keittiöön jättämäni tiskit ja sosiaalinen elämäni, raskauttavimpana kolmen meluisahkon ystäväni kutsuminen tasan sen yhden kerran.
Minun on aika pakata kimpsuni, jälleeen. Kävin jo katsomassa yhtä asuntoa tänään, joka on syvemmällä Zizkovissa noin 20 min keskustasta. Vuokraisäntä oli mielettömän mukava ja symppis, etäisyys kuitenkin hieman kismittää. Pystyisin jättämään kamani sinne ennen joulua, huone on noin tuplasti suurempi ja aavistuksen halvempi. Tällä kertaa haluan kuitenkin tavata kämppäkaverit etukäteen!
Tänään on vuorossa puolaisia perinteitä ja tulevaisuuden ennustamista Sant Andreaksen päivän kunniaksi. Ohjeistus oli tuoda omena, kynttilä ja vanha avain. Sulaneesta steariinista pitäisi sitten muodostua tulevan aviomiehen pää tai jotain, aika siistiä. Muuan kyproslainen ennusti minulle korteista taannoin huonoa onnea rakkaudessa, mutta kehno tuuri on säteillyt näemmä sittenkin asuinjärjestelyihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)