Jos on musiikkia, mutta ei jääkaappia, elämä on vielä keskimäärin hyvää

.... toisinpäin olis kurjempaa.
Uusi lukukausi ja uusi orientaatioviikko alkaa tänään. Nyt pitäisi siis orientoitua kurssivalintoihin ja illalla uusien opiskelijoiden tapaamiseen, hassua ystävänpäivänä. Minä se fiilistelen kaukokaipuuta ja Arizonan autiomaata. Onneksi välillä matkustamiseksi riittää se, että tapaa jonkun joka on tullut kaukaa. (Katso myös merkintä 2010/09-egypti-ylakerrassa)  Potrvá on huippu kahvila Hradcanka- metroaseman lähellä , ja siellä on usein hyviä keikkoja: Eilen oli ihana ranskaksi laulava Marianne Dissard ja Sergio Mondoza y la orkestra. Tutustuttiin kyseiseen orkesteriin ja loppuilta sisälsikin sitten paljon meksikolaisia rytmejä, laulua ja tanssia. Posse istuu nyt matkalla Wieniin, ja nyt täytyy sanoa, että hirveästi surettaa, että Martynakin lähtee kohta Puolaan. "Quero casar contigo Martyna, Martyna..." 


Tällä hetkellä oikeastaan pännii ainostaan, että asunnostamme on kadonnut sekä jääkaappi että pesukone. Ensimmäinen hajosi, toinen taas paljastuikin Lucien poikaystävän omaisuudeksi. Ruoka säilyy ihan hyvin vanhanaikaisessa kylmäkomerossa, mutta  pyykkikoneen häippäiseminen alkaa jo olla aika nihkeää. Lucia on luvannut hommata uudet, mutta epäilyttävää on, että se on paukutellut kokoon hyllyn, joka nyt täyttää pyykkikoneen jättämän aukon elämässämme. Keittiössä ei myöskään tullut lämmintä vettä viime viikolla, ja Lucia sitten kaivoi ison ämpärin jolla voidaan kätevästi tuoda vettä kylppäristä. Jee, sanon minä. En jaksaisi muuttaa enää yhtään kertaa, blääh.

Dresden