Kuulumisia

Tällä hetkellä suomi ja englanti käyvät battlea pääni sisällä. Kun puhuu englantia kaikki päivät alkaa väkisinkin ajatella englanniksi, mutta koitan nyt keskittyä kirjoittamaan suomeksi.

Vinkki vaihtoonlähtiöjille: älkää uskoko kv-vastaavaa, joka väittää, ettei sillä niin kovasti väliä ole, jos sinut on heitetty eri tiedekuntaan kuin mitä odotit! Jäätyäni vaille selkeää identiteettiä päädyin kaapimaan kursseja kolmesta eri tiedekunnasta ja saan kipitellä ympäri Prahaa sen minkä kerkeän. Ensin olin hätääntynyt, etten löydä mitään kursseja, sitten näytti että niitä on aivan liikaa: onneksi myötäsyntyisellä vaistollani olen jo ehtinyt skippamaan osan. Kaalen yliopisto on ISO ja  kurssisaaliini on melkoisen sattumanvarainen, mutta ei kaikki aivan huttua ole.

Ehdoton lempparini on  valokuvajournalismi. Kurssille oli aivan liikaa halukkaita, kaikki haluaa pimeään huoneeseen läträämään myrkyllisillä nesteillä. Onnekseni tapasin oikeat ihmiset, joilla oli hallussaan salatietoa,  kuten se, mihin aikaan kurssi oikeasti pidetään ja onnistuinkin sitten tunkemaan itseni kurssille parin puolalaisen journalistiikan opiskelijan keralla. Ensimmäistä kertaa yliopistossa opin tekemään käytännössä jotain: aloitamme aivan perusteista opettelemalla käyttämään vanhaa järjestelmäkameraa. Viime viikolla kehitimme ensimmäiset filmit. Alkuvaiheessa filmi ei saa joutua lainkaan kosketuksiin valon kanssa, ja täydellisessä pimeydessä työskentely oli mielenkiintoinen kokemus, on pakko luottaa kuulo- ja tuntoaistiin. Huomenna päästään sitten kehittämään kuvia, ja  näkemään kuinka ylivalottuneita ja tärähtäneitä otoksia lopulta on tallentunut.

 Uusi kamerakaverini maksoi käytettynä 900 korunaa eli noin 40 euroa. Voisin myydä sen takaisin kauppaan kun lähden, mutta olen jo liian kiintynyt siihen, se on melkein täysin manuaalinen, ruokavalio mustavalkofimiä.

Sen nimi on Practica ja se on saksasta niin kuin lempparikolleegakin (Täällä kaikki puhuu kolleegoista, se on melkein yhtä hassua kuin, että naapurini on  joissan piireissä dr.Kalif)

Taidan säästää hassun hauskat anekdootit muista kursseista tuonnemmaksi ja kysyä sen sijaan, mitä (digikameralla otettuja) kuvia halutte nähdä blogissani? Koska olen skeptinen, että kukaan vastaa, jaan lisää mieltäni hämmentäneitä asioita.

1) Menza. Olen syönyt tähän mennessä kerran yliopiston ruokassa. Kortille pitää ladata rahaa ja joissain paikoissa ilmeisti varata ruoka etukäteen. Pääruokalaji oli jonkinlainen makeaa joskaan ei maittavaa pannukakkua, ruokajuomaksi saattoi valita makeaa teetä tai makeaa mehua. Suolatasapainosta puolestestaan huolehti hintaan sisältyvä alkukeitto, jossa killui jotakin joka saattoi olla lihaa. Ainakin minun annoksessani, lihansyöjäystävällinnäni ei käynyt näin hyvä mäihä.

2) Aivan  yliopiston kupeessa on jonkun Kaarlen 1300-luvulla rakennuttama silta,  jota turistit ovat tallanneet siitä asti. Tiedän välillä kadun nimet paremmin kun kuin jotkut paikalliset, mutta eksyn toisinaan edelleeen.

3) Praha on niin maaginen paikka, että täällä katukivetkin elävät. On myös vaikea keksiä paikkaa täällä missä ei olisi koiria. Ne tepastelevat kaduilla ja puistoissa vapaana, matkustavat ratikassa ja metrossa, kurkkivat pubeissa pöytien alta ja rentoutuvat kahvilassa. Kuulemma jotkut tuovat koiransa mukaan jopa punk-keikoille. Hau?