Egypti yläkerrassa

Eilen olin  käymässä Egyptissä... Tai siis kahdeksannessa kerroksessa. En ole voinut poistua asuntolasta mihinkään, sillä sillä olen edelleen sitkeän nuhakuume ei hellitä. Olin niin onnekas, että hortoilin portaan ylös ja päädyin viettämään koko illan ja iltapäivän kokaten mukavassa seurassa. Tai no, lähinnä katsoen vierestä kuinka traditionaalinen egyptiläinen ruoka valmistuu... Harmi, etten muista ruokalajin nimeä, mutta se koottiin kerros kerrokselta: ensin riisiä, sitten pastaa, mausteista kastiketta, tomaattista kastiketta ja rapeaksi paahdettua sipulia. Nom nom ja kaikki täysin vegaanista, mikä onni Tsekissä, lihansyöjien maassa!  Suitsukeet ja egyptiläinen musiikki täydensivät tunnelman. Mustafa, jota Hostivarin valtiaaksikin tituleerataan, on lääketieteen jatko-opiskelija, joka on asunut asuntolassa jo pari vuotta. Hänellä on huoneessaan jopa pieni akvaario! Itseasiassa muu kokkausseurani oli lääketieteen opiskeljoita, eli hakeuduin nuhani kanssa oikeen seuraan. Ääneni kuitenkin vaipui vaipumistaan, en osaa pidättäydyä puhumasta,  ja vaikka inkivääritee avasinkin röörejä aika tehokkaasti, se on nyt lähestulkoon mennyt kokonaan.

 Minulla on muuten kertoa yksi loistava esimerkki kulttuurieroista: Irlantilainen tyttö ja egyptiläinen poika keskustelevat kiroilusta. Irlantilainen rakastaa sitä: "Your mum's your dad and your dad is a stransvestite"   hän opettaa meille ja kutsuu ystäväänsä nimellä  "dick" silkasta rakkaudesta. Egyptiläiselle nimittely on tabu sillä yhteisöllissä kulttuurissa loukkaus ulottuu koko perhekuntaan.Opin myös, että f-sanan asemasta Irlantilaiset inhoavat  b-sanaa, eli he ovat tarkkoja siitä, etteivät ole brittejä. Egypti sen sijaan on kansallisuuksien sulatusuuni niin kuin on ollut jo tuhansien vuosien ajan: niin pain kuin opit arabian, sinusta tulee egyptiläinen.

Palatakseni painuneeseen ääneeni, olisin halunnut mennä nukkumaan suhteellisen aikaisin siinä kahdentoista maissa. Kun palasin omaan kerrokseeni käytävä kuitenkin oli täynnä laulavia ja mekastavia ihmisiä ja tupakansavua. Tympäännytti, kun en halunnut olla ilonpilaaja, mutta olin kuitenkin levon tarpeessa ja kaipasin hetken hiljaisuutta. Palasin Egyptiin, jossa ihmiset istuivat kyntilän valossa, ja jossa minun ei tarvinnut koittaa huutaa melun yli seksikkään käheällä noita-akka-äänelläni.

Lopulta ummistin silmäni omassa pedissäni, joskin sitä ennen kävin mm. vetämässä espanjaa ja englantia sekoittaneen räppiesityksen tuossa käytävässä.Yritin sanoa puuttuvalla äänelläni hitaasti ja selkeästi, että olisitteko hiljempaa, mutta ne kutsui minua EMINEMIKSI. Kiitti! Meillä olisi ollut tänään aamulla klo 8 retki Karlteinin linnaan , mutta sateen ja kipeyteni vuoksi olisin varmaan joutunut skippaamaan sen joka tapauksessa.